tiistai 29. toukokuuta 2012

Russian Minute

Don Henley laulaa: "In a New York minute, everything can change, in a New York minute, things can get pretty strange".
No Don ei todennäköisesti oo käynyt Venäjällä, tai ainakaan Kazanissa. Täällä nimittäin hommat muuttuu usein, nopeasti ja todella oudoks. Jos joku on vahvistanut tiedon tulevasta esim viikon päähän, on kyseessä joko todellinen optimisti tai vaihtoehtoisesti hiljattain paikalle saapunut.
Joskus helpoin tapa toimia on se, ettei reagoi heti mihinkään, koska parhaassa tapauksessa tilanne on hetken päästä ohi ja reagointi olisi johtanut vaan turhaan duuniin. Ja turhaan ollaan monta asiaa puuhasteltu. Toisaalta sellainen toimintamalli pitää jengin hereillä. Pitää tarkasti punnita mitä päivän aikana ehtii tekemään ja samalla pakottaa olemaan tilanteissa muutaman askeleen edellä. Useimpiin pyyntöihin ja kysymyksiin täytyy olla jonkilainen vastaus / ratkaisu valmiiksi mietittynä, jolloin asiat helpottuu. Tottakai kyseisen keikan tekemistä helpottaa myös se, että käytössä olevat laitteet ovat huippuluokkaa ja  teknisen tiimin henkinen spirit on korkealla. Ainakin radiopuhelinliikenteestä päätellen. Ja liitteenä olevasta kuvasta, jossa AV-Kärppänäkin tunnettu Pete Knuutinen myhäilee ylpeänä rakennettuaan Plenary Hall:in mediasplitterisetin. Osasyynä Peten hymyyn voi olla myös se, että Pete lähtee huomenna himaan.

  Tiimihenkee on nostatettu humoristisen radiopuhelinliikenteen lisäksi myös erilaisilla tempauksilla. mm. jo klassikoksi muodostuneella West Coast -vinkunaa ja Kultaketjuja -tapahtumalla Marriott -hotellin kattoterassilla. Edes pienoinen sade ei haitannut menoa, kun vähälukuinen mut sitäkin sitkeämpi jengi, dirika Mika Nybergin johdolla, siemaili shampanjaa upeita maisemia ihaillen. Arvostan.




Kaikki maisemat Kazanissa eivät ole samaa luokkaa kun yllämainitulta terassilta. Esim näkymä hotellihuoneesta on ns. a View To Die For. Melko usein jää aamuisin verhot kiinni vaikka aurinko paistaakin. Seuraavien päivien aikana kyseistä näkymää ei muutenkaan juuri ehdi kauhisteleen. Pääkokoukset lähenevät, osa konferenssihuoneista saa vihdoin purkutuomion ja yhdestä huoneesta rakennetaan lehdistökeskus. Tämä tietää sitä, että normaalin kokouspäivän jälkeen on vielä useita työtunteja edessä. Onneksi kotiin lähtevän Betoni -Peten tilalle saapuu nuoret ja lahjakkaat teknikot Ville Kauhanen ja Reima Saarinen. Mahtavatko pärjätä?

Liski




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti