Kotiin!

Moro,
Keikka on tehty ja tätä kirjoittaessa internjetkin on taas hallussa, koska DNA:n njetti alkoi näkymään heti Vainikkalan raja-asemalta. Eilen Team Äänitiimi sai purettua kaiken tarvittavan kolmessa tunnissa keikan päätyttyä. Paikallinen kiinteistökyylä yritti vaikeuttaa hommaa parhaansa mukaan kieltämällä helpoimman roudausreitin. Onneksi paikallisen järjestäjän edustaja Lidia otti niskalenkin neuvotteluissa.
Voitonmaljat juotiin Team Äänitiimin jäljellä olevan vahvuuden kesken tietysti läheisessä irkkubaarissa. Voitonjuomana toimi 18yo Chivas Regal, josta oli vitsailtu jo useamman viikon. Chivas Regal on melko kasarijuoma ja oikea tilaus oliskin ollut pullo Chivasia. Valitettavasti äänitiimistä ei löytynyt tähän riittävän kovia jätkiä. Mestoilla olisi pitänyt olla esim. Kimmo Ahola, Toiviaisen Antti tai molemmat ja tiedän että lopputulos olisi ollut toinen.

Pietarin rautatieasemalle suunnattiin tänään hyvissä ajoin, sillä kukaan ei varsinaisesti halunnut jäädä Pietariin pidemmäksi aikaa. Mä tuun anyway takaisin Venäjälle jo kolmen viiikon päästä. Sitä ennen on tiedossa kaksi (2) viikkoa lomaa sekä viikko Porissa jatsifestareilla. Vielä asemallakin ryhmällä oli mieli korkealla, vaikka monille keikka on ollut todella pitkä. Jotkut ovat siirtyneet Pietariin lähes välittömästi Kazanin keikan jälkeen.

Tämä blogi loppuu nyt tähän. Seuraavaa ei ole luvassa. Toistaiseksi.
Kiitos koko SVV:n ryhmälle ja eritoten Team Äänitiimille, jonka edesottamuksia tämä blogi on pääasiassa käsitellyt. Kiitos myös kaikille tälle sivustolle harhautuneille lukijoille. Kiitos Venäjän federaatiolle, joka tuhansien vuosien kulttuuriperimällään on varmistanut sen, että kirjoitettavaa blogiin löytyy. Ja nekin asiat, joita ei ole voinut julkaista kirjoitetussa muodossa, elää hyvinä tarinoina vielä pitkään.

Spasiba
Liski

Yksi työpäivä jäljellä

Moro!
Koska tänään ei pelata potkupalloa, voi yhtä hyvin kirjoittaa vielä yhden blogitekstin. Se, että apinat sosiaalisessa meediassa vaativat raporttia, EI ole tämän tekstin syynä. Vaan se, että lupasin palata asiaan kun sitä ei ole. No nyt sitä todellakaan ei ole.
Kaksi viimeistä päivää on kulunut päivystäessä Women and the Economy foorumin saleja. Toissapäivänä aloitettiin yhdellä salilla ja tänään foorumi paisui neljään saliin. Plus tottakai yllätyksenä tulleeseen lounge-tilan kajarisettiin, jonka Ville ja Pete puuhasivat kasaan. Tänään saimme myös tietää, että 7.1 hallin tokassa kerroksessa on huomenna joku tilaisuus, jossa jotkut dirikat haluavat julistaa sanaa niin, että yleisö ja mahdolliset lehdistön edustajat voivat nauttia sanomasta. Senpä vuoksi kävimme työpäivän päätteeksi puuhaamassa setin kasaan. Ainoina harmeina se, että lähes kaikki tarvittavat laitteet olivat jo läheisellä varastolla, josta Veli Venäläinen onneksi kelkkoi ne mestoille, ja se, että hissi toiseen kerrokseen oli rikki. Kuvasarjassa Ville ja Pete rullaportaissa painavine puulaatikoinen, olkaa hyvä.

Yllätyksenä tälle päivälle tuli myös se, että ns. pääsalin eli Plenary Hall:in mikkitarve lisääntyi kahdellakymmenelläyhdeksällä sekä kahdella langattomalla mikrofonilla jo olemassa olevien lisäksi. Jopa monen Venäjällä vietetyn päivän jälkeen tuntuu ihmeelliseltä että joku voi unohtaa tarvitsevansa noin 30 mikrofonia lisää, jo käytössä olleen setin päälle. Näistä mikrofoneista kaikki mikit tulivat PA -kaiuttimien etupuolelle, jotta homma ei vaan olisi liian helppo. Kuvassa lisättyjä mikrofoneja Plenary Hall:ista. Järjestäjällä oli muitakin epäselvyyksiä kuten jälkimmäinen kuva osoittaa. Kaksi viereistä maata on osattu nimetä, mutta yksi selkeä kysymysmerkki on löytynyt. Tai sitten paikalle ilmestyy huomenna Pete Townshend.

AnyWho huomenna on viimeinen työpäivä Venäjällä n. kolmeen viikkoon. Suunnitelmana on purkaa tarvittavat kamat heti keikan jälkeen, jotta sunnuntaina on aikaa käydä lounaalla hyväksi havaitussa The Stroganoff Stake Housessa, ja sen jälkeen siirtyä junalla Helsinkiin josta autolla kotiin. Kolmen salin wehkeet jää pystyyn, sillä n.kolmen viikon kuluttua alkaa uusi keikka, jonne kolmen olemassa olevan salin lisäksi rakennetaan noin kymmenen muuta mestaa.
Kirjoitan paluumatkalla junassa ehkä vielä lyhyen blogipäivityksen ja sit tää blogi alkaa oleen taputeltu kasaan. Perinteisesti oon kirjoittanut blogeja n. kuuden vuoden välein, joten seuraava on odotettavissa heti siinä 2018 paikkeilla. Viimeistään kuitenkin 2020 kun ollaan Saarisen tiimissä Jekaterinburgissa.
Tähän loppuun vielä muutama viihdekuva keikan varrelta. Ensimmäisessä jo kotiin lähtenyt Mikko keskittyy työpäivän jälkeen YH-Puistossa. Toisessa kaupanhyllyltä löytynyt energiajuoma kahviflavourilla. Tarkemmassa tutkiskelussa litkusta löytyi myös 7% alkoholia jonka vuoksi se ei sittenkään soveltunut kokouspäivän aamupiristeeksi.Ainakaan mulle. Viimeisenä kuvassa keikan Team Äänitiimi, host Lidian kera. Tämän tiimin kanssa on ollut mahtavaa puuhastella!

Liski

Vapaapäivä Pietarissa

Moro,

Mun edellisestä tekstistä on vierähtänyt jo tovi johtuen erinäisistä syistä. mm. InterNjetin saavuttamattomuus on hetkittäisesti  hankaloittanut kirjoittamista. Tätä kirjoittaessa blogikolleega Santtu on jo turvallisesti himassa ja blogivastuu siis mun ei niin leveillä harteilla. Melko synkkää on kun toinen toistaan kovempi äänimies yksi kerrallaan suuntaa kotisuomeen.
Muutama päivä sitten meillä oli hieno tilaisuus viettää vapaapäivä. Team äänitiimi kokoontui pitkällä aamiaisella klo 10:30 jossa tehtiin suunnitelma päivälle. Matkalla metroasemalle vastaan tuli mm. noin 700m pitkä yhtenäinen kerrostalo. Mahtaa olla melko huippua kun joku keksii tähän taloon esim. putkiremontin.

Matka jatkui huhun mukaan maailman syvimmällä kulkevaan metroon. Ilmeisesti alueen maaperä on melko haurasta, jonka vuoksi tuubi on kaivettu syvälle. Pulkka itsessään on toudella vanha ja meteli pulkassa valtava. Santtu otti esiin desibelimittarin. Viisari makas siinä 93dB (A) paikkeilla huippujen ollessa pari kolme pykälää enemmän. Suomessa on festareita joissa sallitut äänenpaineet ovat vähemmän. Sillälailla.

 Matkalla vastaan tuli muutama rakennus, joita on nysvätty pitkään. Ensimmäisenä kuvassa Kazanin katedraali, joka ei sinänsä liity mitenkään Kazaniin. Kyseinen mökki on enimmäkseen rakennettu siksi, että joku suurdirika näki vastaavan Vatikaanissa ja halus samanlaisen. No 11 vuotta myöhemmin rakennus oli valmis. Jälkimmäisessä kuvassa on kirkko, jota rakennettiin kuin Iisakinkirkkoa. 40 vuotta. Kuvassa siis Iisakinkirkko. Kyseinen vertaus on muuten olemassa ilmeisesti vain suomenkielessä joten ei kannata yrittää selittää kenellekkään englanniksi. Kirkossa oli nytkin korjaustyöt kesken ja taas hieroo vinyyliprinttimies käsiään. Korjauksen alla olevat kohdat oli maskattu milläpä muullakaan kuin vinyyliprintillä.

Vihdoin tylsien nähtävyyksien ohi käveltyämme, pääsimme varsinaiseen kohteeseen. Kauhasella oli selkeä visio, että museoon mennään, jonka vuoksi Ville kävi läpi mikä museo kiinnostaisi Team Äänitiimiä eniten. Yllätykseksemme Ville valitsi korkeakulttuurikohteeksi The Russian Vodka Museumin. Museon opas oli varattuna ja jouduimme odottamaan hetken. Onneksi vastaanottovirkailija keksi meille heti tekemistä jottei aika käynyt pitkäksi.

Itse museo oli yllättävänkin mielenkiintoinen ja opas hommassaan hyvä, joskin vauhti oli ehkä liian kova. Ensin käytiin läpi vodkan tekemisen prosessi ja sen muutos vuosisatojen varrella. Lopuksi maistoimme kolmea eri vodkaa paikallisten naposteltavien kanssa. Mulle yllätyksenä tuli se, että vodka ei todellakaan aina ole ollut n. 40%:sta, vaan alkuun litku oli siinä 15-18 volttia ja käväisi myös todella vahvana tärpättinä ennenkuin asettui paikoilleen. Verotus oli yhtenä suurena tekijänä määräämässä lopullista vahvuutta. Ville ei juonut kuvan kaikkia pikkumukeja yksin.
Museosta siirryttiin The Stroganoff Steak Housen maittavien lihapatojen ääreltä kahvilan kautta takaisin hotlalle. Päivä oli kerrassaan loistava. Kiitti Jengi!

Hotellimme pankkiautomaatit ne jaksaa joka kerta yllättää. Muutama päivä sitten kävin nostamassa rahaa. Ensimmäinen kone buuttasi käyttöjärjestelmän sen jälkeen, kun olin laittanut kortin sisään ja syöttänyt tunnusluvun. Rahaa en saanut mutta onneks sentään korttini takaisin. Viereinen kone antoi rahaa, mutta siinäkin oli kuvan mukainen luottamusta herättävä kirotusvirhe rahaa pyydettäsessä.

Läheisessä kiinalaisessa ravintolassa on vastaavasti listalla monia epäilyttäviä annoksia tarjolla.
Ehkä erikoisin on kuitenkin kuvan ateria, jota ei toistaiseksi ole uskaltanut kukaan tilata. Ollaan myös harkittu, että tilataan se anyway pöytään ihan vaan sen takia, että nähdään mistä tässä on kyse.

Vielä on kolme jännittävää päivää jäljellä ennen kotiutumista. Palaan taas asiaan kun sitä ei ole.
Santulle terveisiä!

Liski

Kotiin!

Väki vähenee ja bileet paranevat Venäjällä. Timppa jäi Kauhasen ja Knuutisen kanssa hoitamaan naisfoorumin loppuun ja itse istun onnellisesti Allegro junassa matkalla kohti kotia ja kesälomaa. Hyvä meno. Timppa on luvannut taistella blogia eteenpäin ainakin naisfoorumin loppuun asti. Lupaan antaa palautetta, jos tekstiä ei tipu.

Kuten jo aiemmin olemme kirjoittaneet, Venäjällä on tärkeää päivystää ja olla valmiina. Mitä enemmän Venäjän päiviä on takana, sitä paremmin tyyliin adaptoituu, eikä aikaakaan kun sulautuu sujuvasti paikalliseen tyyliin. Ohessa muutamia esimerkkejä jo lähes paikallisesta päivystystyylistä.

A-tikkaiden käytössä paikallisten kanssa ei voi kilpailla. Kokemusta on jo niin pitkältä, että kisa on selkeästi hävitty. Luotamme JLG-konevoimaan ja niitä meillä onkin kolme mukana.

Vanhan hyvän sanonnan mukaan, jos tarvitset yhden, ota kaksi. Näillä ohjeilla pärjää. Tosin suosittelen edelleen useamman kuin kahden mukaan ottamista.

Ministeritason puheen pitäminen edes testimielessä ei ole helppoa. Ja Timppa on joutunut toimimaan testispiikkaajana jo useamman kerran. Jännitystä helpottamaan löysimme hänelle johtaja Mäkelän kypärän, jonka rakkaat kollegat hänelle tuunasivat.

SPIEFistä naisfoorumiin

 

Keikka muuttui toiseksi ja purku rakennukseksi niin nopeasti, että jopa Villellä oli välillä vaikeuksia kertoa mihin sarakkeeseen laskuerittelyssä mikäkin työ kuului. Joka tapauksessa kaikki tärkeät asiat purettiin ja rakennettiin uudestaan hyvässä järjestyksessä lavapaloista Saarisen kahvikuppiin.

 

Samalla hallista lähti netti kuin talkkari jäiseltä kirkon kupolilta, joten blogin päivittely on ollut osaltani hieman tahmeaa. Muut hommat sen sijaan ovat sujuneet. Pietarissa ei onneksi tarvitse tehdä töitä tai pakata rekkoja yksin, vaan PanBaltin iloiset veikot auttavat meitä aina mahdollisuuksien mukaan.

Aamuvuoro hoiti toissapäivänä purkua mallikkaasti ja Engbergin kanssa jatkoimme yövuoroon ja rekkojen pakkaukseen. Lopuksi järjestelimme vielä tavarat varastoon ja pääsimme lopulta aulabaariin, jossa sain viimein mojito listan päätökseen.

Seuraava päivä olikin osaltamme vapaa, sillä töiden edistämisen mahdollisuudet olivat erittäin minimaaliset ääniryhmällä. Vapaa-ajan aktiivi Liski on luvannut päivittää päivän saldon, sillä sydäntäni lähellä ollut museokohteemme sai minut unohtamaan kuvaamisen kokonaan.

Tänään hallille päästyämme oli maisema muuttunut kokonaan. Kazanista tuttu huonerakenne oli syntynyt hyvää vauhtia ja pääsimmekin heti aamulla kattojönkköjen kimppuun.

Rakennettavana on APECin Women and the Economy Forumin neljä hallia, joista kolme menee hyvin samalla tyylillä kuin Kazanissa. Neljäs taas on hyvinkin erilainen ja sen rakentamisen kimppuun olemme kovasti odottaneet pääsevämme. Se taas ei luonnollisesti ole mitenkään yksinkertainen asia. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen pääsimme tänään lopulta katsomaan hallia, koska jonkun paperin allekirjoitus oli riittävän lähellä. Rakentamaan pääsemme ilmeisesti huomenna kun tämä paperi on allekirjoitettu.

Tämän hallin aulaan on legendaarinen vinyyliprinttimies tehnyt sellaisen installaation, ettei oikeasti osaa sanoa onko sisällä LenExpossa vai jossain aivan muussa kohteessa.

 

Päivän surullisin asia oli kuitenkin ehdottomasti Sir Engbergin kotiinlähtö. Mikko on tehnyt loistavaa työtä ja ollut mahtava kämppäkaveri koko tämän Pietarin reissun ajan. Rankka työ vaati kuitenkin Mikonkin kohdalla veronsa ja lievää väsymystä oli loppuvaiheessa havaittavissa.

Tätä luettaessa Mikko on kuitenkin jo päässyt Suomen puolelle ja on kuten eräskin facebookin nerokas käyttäjä totesi ”paremmassa paikassa.”

Juhannus Pietarissa

Moro,

Nyt on Talousfoorumin kaksi vetopäivää ohi ja purku kovassa vauhdissa. Purku on samalla myös rakennus, sillä samaan halliin rakennetaan kolme kokoushuonetta APEC -foorumia varten. Talousfoorumi sujui hyvin. Ekana päivänä lavalla kävi Vladimir Putin, Sauli Niinistö ja joku kiinalainen. Lavalla nähtiin myös erinäisiä hahmoja hääräämässä, niinkuin alla olevasta kuvasta näkyy.

Pressat saapuivat ja poistuivat Putinin botskilla ja lavan takaa olikin ovesta lavalle asti punainen matto, jota reunusti aina toimiva kebab-letku. Äänitiimimme Mikko Enberg kävi koeponnistamassa kyseisen reitin jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Alla kuvasarja dirikoiden sisääntuloreitistä.

Muutama päivä sitten käytiin Knuutisen kans etsimässä ruokaravintolaa mestoilta, jossa ei oltu ennen käyty. Aika vaikee on löytyy mitään järkevää jos ei oo ennakkovinkkiä tai tietoo mestoista. Löydettiin kyl kellariravintola jossa saatiin nälkää ja varsinkin janoa siirrettyä hetkeks, mutta päädyttiin lopulta Marriotin omaan raflaan. Matkalla vastaan tuli silti yksi erittäin tuttu ravintola. Alla kuva kyseisestä putkasta. Ei käyty sisällä.

Ennen toista vetopäivää, joka oli Sberbankin järjestämä ja sponsoroima tapahtuma, edettiin taas Santun kanssa Mojito-listalla. Vuorossa oli Blue Mojito, joka on maistetuista selkeästi makein ja ulkoisesti eniten gay. Harmikseni mulla ei ole vertailukohdaksi kuvaa, jossa Knuutinen ja Enberg istuivat mua ja Santtua vastapäätä oluet kädessä mustissa vaatteissa. Kontrasti alla olevaan oli melkoinen. Listasta jäljellä tätä kirjoittaessa on enää vadelma - ja mansikkamojitot.

Sberbankin tapahtuma oli paneelikeskustelu, jossa seitsemän hahmoa keskustelivat jostain. Päätettiin työporukalla testata tuolisijoittelun toimivuus hyvissä ajoin, sillä huhu kertoi, että pääjohtaja Mr. Gref (CEO Sberbank, Venäjän suurin pankki) on toudella tarkka asiasta. Huomautuksia ei jälkeenpäin tullut joten ilmeisesti onnistuimme vaikka asia ei varsinaisesti meille kuulunut. Kaikessa Mr. Gref ei ollut tarkka. Löysin hänen 30000€ rannekellon pöydältä paneelikeskustelun jälkeen. Tottakai jos niitä on useampia niin yhden hukkaaminen ei ahdista. Köyhälle saattas olla kova paikka.

Nyt alkaa oleen talousfoorumin äänikamat pakattuna ja on aika keskittyä seuraavan kisan rakentamiseen. Itse en ollut tänään mestoilla ollenkaan koska mahakramppi vaivasi heti aamusta. Onneksi Artur, meidän tulkki, kävi hakemassa mulle kovia lääkkeitä ja nyt vaivat helpottaa. Kiitos Artur!
Seuraavaa blogia sit taas kun rakennuksen ohella pystyn. Yli 6000 lukukertaa on lähellä. Itse hakkaan refresh -nappia minkä ehdin.

Palataan,

Liski

Keikkapäivä

Vetopäivän aamu alkoi Pietarissa kauniina. Liekö joku lentolaivue kylvänyt taivaan täyteen kemikaaleja vai sattuiko muuten vain hyvä sää. Joka tapauksessa aurinko paistoi. 

Haikein mielin jätimme yhden yön kotimme Marriotissa (jossa ei muuten ollut kattoterassia) ja siirryimme Konstantinin vauhdikkaalla kyydillä LenExpoon valmistautumaan päivän koitoksiin. Perillä meitä odotti 8a halli täydessä loistossaan, josta ohessa Don Waltarin ottama kaunis kuva.

Hyvin harjoiteltu ohjelma oli jo kaikilla takaraivossa ja iloisin ilmein odotimme vedon alkua.

Ja odotimme ja odotimme sillä suuren maailman tapaan pääesiintyjä on yleensä ainakin kolme varttia myöhässä. Pääesiintyjä kuitenkin palkitsi faninsa pitkällä ja mielenkiintoisella setillä joka kajahti uljaasti Nexon PS8 kaiuttimista.

Dirika Mäkelän ja johtaja Murron vakaassa otteessa tulkkauksetkin menivät nappiin.

Presidentti Niinistönkin puhe sujui luonnollisesti hienosti Peten valvonnassa.

Hyvin sujuneen keikan jälkeen ryhmämme kokoontui puimaan päivän saavutuksia ja valmistautumaan seuraavan päivän tilaisuuteen.