Mercedes Benz ja YYA

Moro,

Edellinen blogi jota kirjoitin päättyi n. 5-v sitten. Kaikenlaista Harmia-niminen sivusto käsitteli usein lähinnä suomalaisen äänentoistobisneksen ongelmia. Mulla on osa kyseisen blogin viesteistä vieläkin tallessa ja allekirjoitan edelleen suurimman osan siitä, mitä olen vuosina 2006-2007 kirjoittanut. Silloin en tosin tajunnut, etten voi kirjoittaa alan ongelmista yksityishenkilönä vaikka oisin halunnu. Olin töissä Pirkanmaan suurimmassa AV-talossa ja valitettavasti kirjoitukseni edusti täten myös talon näkemystä aiheista, halusin tai en. Eli en. Blogi päättyi siihen kun haukuin Speed Promotion Oy:n ja lähinnä Kalle Keskisen tekemisiä. Kuten muunkin blogin asioista, allekirjoitan edelleen KAIKEN mitä kirjoitin silloin, ja nyt on mukava huomata että ennustukseni kyseisen firman tulevaisuudesta toteutui. Anyway senaikaisen blogin aiheet olivat melko synkkiä ja nyt yritän pysyä positiivisempana. Ehkä. Ollan kuitenkin Venäjällä.

Aiheeseen. Melko kiirettä on pitänyt. Kotoisan fiiliksen tuo se, että joka päivä kyydit on MB Vitolla. Vaikka joidenkin mielestä tällä Espanjalaisella kotterolla ei voi vetää, on päivittäiset matkat taittuneet nopeasti, hieman riippuen kumman kuvan kahdesta pirssistä on valinnut. Musta Vito on 2012 -mallia ja varustettu mm. nahkapenkeillä ja mukavalla kattoluukulla. Kuski polkee pirssiä kuin tulpatonta mopoo ja matka taittuu. Kimi Räikkösen pää mutta omat kädet. Miinuspuolena on se, ettei kuski oo vaihtanut paitaa viimekuukausien aikana. Haju on melkoinen. Hopeanuolen kuskilla on hygieenia hallussa mutta kaasujalka muistuttaa enemmän lakkipäistä ladakuskia. Myös pirssin varustus on selkeesti pari vuotta vanhempi.

Päivät on pitkiä mutta töitä tänne ollaan tultu tekeen. Yhteensä yhdeksän salia on rakennettu, tosin mä oon ollut mukana vaan osan rakennuksessa. Blogitoveri Santtu vastaavasti Kauhasen ja Knuutisen kans on rakentanut suurimman osan valmiiks ennen kuin edes saavuin maahan. Salien kaiutinsuunitelmat on ehdotonta kärkeä varsinkin kun ottaa huomioon annetut olosuhteet. Tänään soi jo viisi ja viikonlopun koittaessa kaikki yhdeksän salia ovat käytössä.
Kaupungilla ja sosiaalisessa meediassa on liikkunut huhuja joiden mukaan olisimme jo aivan finaalissa, henkisesti sekä fyysisesti. Siksipä ohessa todisteena valokuva osasta äänitiimiä. Kuva todistaa että jopa raskaan työpäivän päätyttyä miehemme maailmalla marssivat urheasti läheiseen ravintolaan makkaralautasen ja Botskan äärelle. Myös lasi AKDOV:ia kumottiin menestyksekkään työpäivän kunniaksi. YYA on edelleen voimissaan. Ja Gorbatschow.

Erikoistapahtumista mainittakoon langattomien mikrofonien valintatilaisuus. Jostain syystä asiakas päätti jo meidän maahansaapumisen jälkeen, että langattomia mikkejä sen olla pitää. Oman kontaktiverkostonsa avulla paikalle taiottiin Veli Venäläinen esittelemään valikoimia. Haiseva huijari yritti myrkyttää tapahtumaa sekä Senkun Heitä Seinään-sarjalla sekä jollain, mahdollisesti Venäläisvalmisteisellla, ennenkuulumattomalla langatonmerkillä. Onneksi Kauhanen pysyi kovana ja 28ch:n tarjonnasta ainoastaan 10ch Senkun 300-sarjalaista päätyi käyttöömme. Kuvassa Kauhanen ja Knuutinen arvioivat tilannetta. Taustalla näkyy myös auto jolla koneet tuotiin, sekä vasemmalla haiseva huijari. Jo autosta, koneita näkemättä, pystyi arvioimaan ettei paikalle ole saapumassa esim. Senkun 9000-sarjaa tahi Shuren Axientia.

Seuraavaks on kollegan vuoro tilannepäivitykseen jotta sitä odotellessa...

Liski