Normipäivä

Rakennuksessa ollaan edettu siihen pisteeseen, että ainoa asia, mistä tietää viikonpäivän on SVV:n kuukausipalkkaisten iloinen "tuplaliksapäivä, tuplaliksapäivä" -hokema helatorstain kunniaksi. Muuten kaikki on niinkuin ennekin. Paikalliset lupaavat paljon ja antavat niin vähän. Käsite "venäläinen puolituntia" on tullut tutuksi.

Nämä kekkerithän siis alkavat sunnnuntaina, joten olisi mukavaa saada jo valmista aikaiseksi. Tänään töistä lähtiessämme ei tekniikkasähköä vielä ollut saleissa. Hallissa vahdettiin päivän aikana normaalista hallin sähköstä showsähköön, joka piti olla ilmoituksen mukaan käynnissä iltapäivän klo 13.00:sta eteenpäin. Juu, ei ollut.

Oma sähkömiehemme oli tänään ensimmäistä päivää töissä odottelemassa, josko paikallisten lupaamat asiat olisivat paikalla. Meillä on jostain ihmeen syystä (eipä tarvitse paljoa miettiä miksi) joka salissa UPS varmistamassa sähköä ja joka salin setti toimii ilman inputsähköä vähintään puoli tuntia. Setit myös testataan ilman inputsähköä.

Paikallisissa ripustuksissakin ollaan päästy parempaan suuntaan kun muutamia kriittisiä kohtia on käyty osoittamassa paikallisille työnjohtajille, jotka ovat kiitollisesti korjanneet tilanteita. Pidän silti toistaiseksi kypärää.

Sähköpuoli on kyllä täynnä mielenkiintoisia ratkaisuja. Mietin pitkään tälle kuvatekstiä, mutta kun en vain kuollaksenikaan voi ymmärtää mitä tällä on haettu, en oikein voi myöskään enempää kommentoida. 3 x 63A liittimeen on laitettu mikkipiuhan verran kaapelia. Näin vain Venäjällä.
                                                                                                                                                                            

Paikalliset ilmastointimiehet ovat kunnostautuneet ja hankkineet ripustaja-Pyrystä itselleen kaverin. Katosta voi välillä kuulla iloisen: "Voi v...n ilmastointi ******" -kommentin. Kuvassa herrojen nostosuoritus.

Suurin osa suomalaisista ilmastointimiehistä ei todennäköisesti tee työtään tämänkaltaisissa olosuhteissa.

Kuvassa on paikallinen erikoisuus, eli salikankaan rypytys. Kuvassa on ministerisali, jonka seinät ovat jalopuuosastoa ja yläosa käsin rypytettyä kangasta. Käsityön osuus on sellainen, ettei sitä Suomessa ikinä voisi tehdä näin.

Viimeisessä kuvassa valoryhmämme etenee säntillisessä jonossa kohti uusia haasteita.