Epämääräistä muminaa

Mortonki,

Päivystän viikonlopun pääsalin, eli Plenary Hall:in äänijärjestelmää. Järjestelmä on todella hyvä ja yksinkertainen, mutta jättää silti vähän onnistumisen avaimia jos puhuja on päättänyt, ettei halua tulla kuulluksi. Kerron ensin lyhyesti millaisesta salista ja järjestelmästä on kyse.
Salissa on ovaalin muotoinen pöytä jonka äärellä on 54 tuolia ja jokaiselle osallistujalle on oma mikrofoni. Käytössä on Boschin kokousmikrofonijärjestelmä jossa kaikki mikrofonit kytketään yhteen luuppiin. Kaikki muut mikrofonit ovat identtisiä paitsi puheenjohtajan yksikkö. Normiyksikössä on vain yksi painike, jolla valitaan kun halutaan sanoa jotain.Tai huutaa. Puheenjohtajalla on samanlainen puhepainike ja sen lisäksi painike, jolla voi vaientaa kaikki muut. Ei kuitenkaan lopullisesti. Samaan aikaan päällä voi olla kaksi normimikkiä sekä puheenjohtajan mikki. Kaikki mikit päättyvät Boschin CCU pääyksikköön, josta Yamaha -mikseriin tulee yksi (1) linja. Tätä linjaa miksataan sitten 360° kattavaan Nexon kaiutinjärjestelmään jonka pääjohtaja Ville "Golf" Kauhanen on ansiokkaasti suunnitellut. Potilaat siis itse päättävät koska haluavat mikkinsä päälle ja mä seuraan.
Erikoiseks homma menee siinä, ettei puhujat oo mitään ammattilaisia, ainakaan puhumisessa. Japanilaiset saattavat nousta seisomaan puhuessaan koska se on heidän tapansa. Japskeilla on myös englanninlausumisessa paljon vähemmän konsonantteja kuin esim. jenkeillä. Seisova Japanialainen on selkeesti siis haaste, varsinkin jos mikrofoni osoittaa edelleen istumapositioon ja kukaan ei kehtaa mennä keskeyttämään / häiritsemään puhetta mikrofonin korjaamisen ajaksi tarjoamatta suolikaapin avainta vastineeksi. Epämääräinen mumina on vahvistettunakin epämääräistä muminaa.
Toinen perustilanne on se, kun potilas haluaa varmistaa kuulumisensa. Ensimmäinen reaktio on nykäistä mikkiyksikköä voimakkaasti itseensä päin jolloin yksikön kaapelit irtoavat ja pahimmassa tapauksessa mykistävät koko mikkiluupin kyseisestä mikrofonista eteenpäin, niinkuin tänään tapahtui. Toinen reaktio on huutaa mikkiin senttimetrin päästä. Täysillä. Mikrofonin ja myös koko järjestelmän herkkyys on pakko säätää niin, että puhuja istuessaan ja nojatessaan taaksepäin voi tulla kuulluksi ääntä korottamatta. Niin no. Päätelkää itse.
Anyway järjestelmän tonaalinen balanssi on melko vaikea säätää niin, että se palvelisi kaikkia erilaisia puhesoundeja ja tapoja. Tottakai perusvaikeushan lienee siinä, että kaiuttimet on tarkoitettu kuulumaan nimenomaan pöydässä puhuville. Kokeilkaa itse monitoroida kokousmikkejä, joihin puhutaan 1cm-100cm päästä ja ääni siis toistetaan takaisin tähän mikkiin kuuden metrin korkeudessa roikkuvasta kaiutinjärjestelmästä joka kattaa 360°, ja taikoa siitä kristallin kirkasta dialogia.

Mikkiyksiköiden signaali siirretään myös yhdeksään tulkkikoppiin, joissa tulkit kääntävät yhdeksälle eri kielelle lähes reaaliajassa. Nämä käännökset siirretään Boschin audio expandereista toiseen Yamaha -mikseriin josta ne äänitetään Reaper -softan avustuksella kasettille. Toisena back up-nauhoitteena toimii Yamaha -merkkinen Pocketrack -nauhuri ja kolmantena kuvanauhuri.
Yhdeksän kieltä lähetetään myös Yamahan mikseristä ethersoundina Digigramin ES -analogipurkkeihin ja edelleen lehdistöhallin yhdeksälle mediasplittereille, joista median edustajat voivat kaapata haluamansa kielen omalle kasettimankkurilleen. Digigramin purkeista yhdeksän kieltä reititetään vielä toisille mediasplittereille josta Plenary Hall:in mediaihmiset voivat myöskin kaapata mitä tarpeelliseksi kokevat. Jokaista kieltä splitataan siis kahdessa paikassa yhdeksään splitteeriin ja niissä kahdeksaan ulostuloon. Siis yhteensä 144:ään ulostuloon. Mainittakoon että yleisökysymyksiä varten on valmiina kaksi Shure-merkkistä langatonta mikrofonia, joita saliemännät tarvittaessa kiikuttavat potilaille.

Tämä salin lisäksi meillä on hoidossa siis 8 vastaavaa salia sillä muutoksella, että muissa kuin Plenary Hall:issa ei ole kielien nauhoitusta ja kieliä on muutenkin vähemmän. Mutta periaate on sama.

Onneksi työpäivien jälkeen on viime päivinä ollut aikaa käydä ravintolassa syömässä. Keikkapaikan ruoka ei missään nimessä oo pahaa, mutta valitettavasti kokkeja ei ole yhtä monesta maasta kuin kokouksen osallistujia. Huomenna töiden jälkeen on aikataulutettu mm. shamppanjahuippukokous Marriott:in Roof Top -baarissa RAP-dirika Nybergin johdolla, otsikolla West Coast -vinkunaa ja kultaketjuja.
Sitä odotellessa.

Liski