Jaahans jaahans

 

Pietariin oli Kazanin jälkeen hienoa tulla kun legendaarinen Team Kauhisto / Saarinen oli laittanut hommat kuntoon. Oikealla keikalla kaikki on hyvin merkattua, järjestettyä ja hommat toimivat. Oma työpistekin on näin helppoa löytää.

Meikäläisen työalue tällä keikalla on äänitys ja mahdollinen audioeditointi sekä matriisimikserin hoitaminen. Jälleen kerran kaikki kielet äänitetään ja lähetetään eteenpäin. Tähän tarkoitukseen on varattu Yamahan luotettavasta kalustosta 01V96i ja M7 mikserit. 01V on pää-äänityskone ja ruokkii usb:lla Reaperiä pyörittävää iMaciä. M7 taas lähettää signaalinsa ethersoundina Dellin PC läppäriin. 

M7 myöskin ruokkii Venäjän yleisradion stagerackiä kielillä ja paikallisen yrityksen audiomuuntimia, josta signaali jaetaan ympäri LenExpoa.

Lisäksi pikkutarkkaamossani on luotettava MacBookPro koneeni Matroxin DualHead2Go purkilla varustettuna valmiina kaikenlaiseen editointiin.

Betoni Pete on päässyt takaisin oikeisiin hommiinsa presidenttitason miksaukseen aseenaan jälleen luotettava Yamahan M7. Kaiutinjärjestelmänä on hajautettu PS8 setti puheita varten ja GeoD musiikki PA:na.

Peten ja meikäläisen välissä on tulkkitiimin päivystyspiste, jossa Öky-Dirika Mäkelä valvoo kahta uutta Boschin CCU2:sta ja niiden valtavaa 3x85W trunk linen tehoreserviä. Tämä ei välttämättä aukea, jos ei kuulu tulkkilaitemiesten pieneen, mutta harvinaiseen salaseuraan. Silti tämä tuntui tekevän vaikutuksen jopa Saariseen.

Peten jälkeen vuorossa on Jounin työpiste, jossa hoidetaan monikameraohjaus. Sony-arsenaalissa on tänä vuonna neljä miehitettyä ja kaksi robokameraa.

Etupään yläsillan jakavan tolpan toisella puolella alkaa Hogikokoelma, eli valotyöpiste, jonka jälkeen seuraa Kaitsun mielenkiintoinen valtakunta, josta keikan noin 75m metrin videoscreeni saa signaalinsa.

Kaitsun konearsenaalista signaali kulkeutuu Folsom-miesten valtakuntaan, josta hoidetaan myös tykkien kontrollointi.

Tänään lopetamme hienoon ääniryhmän kuvaan. Kuvassa on lisäksi Lidia, joka esimerkillisesti pitää meistä huolta.

Taas mennään!

Mortonki,
Te jotka ootte pidättäneet hengitystänne niin kyllä, pyynnöistä huolimatta tämä blogi jatkuu.
Eilen tultiin Santun, Knuutisen ja Enbergin kanssa aamujunalla Pietariin. Junamatka on nopee ja helppo tapa siirtyä tänne. 06:12 on kyl hieman liian aikaista, mutta viereisestä Holiday Inn:istä oli kuitenkin helppo ponnistaa. Knuutinen tuli vasta Lahdesta kyytiin, mutta kuvan Sipilä-Enberg duo oli virkeänä mestoilla pasilasta asti.

Asemalla vastassa oli Kazanista tuttu Oleg, joka mustalla Vianolla heitti meidät suoraan keikkapaikalle. Kisapassin saaminen ei ollutkaan ihan helppoo, vaan ensin käveltiin sellanen parin kilsan lenkki matkalaukkujen kanssa. Akreditointipiste oli ilmeisesti just vaihtanut paikkaa. Kahdesti.
Yksi ensimmäisistä asioista joka keikka paikalla tuli vastaan, oli kaatosateessa nurmikkoa kasteleva hahmo. Aikataulussa ilmeisesti luki nurmikonkastelu. Järkeä hommassa oli melko vähän, mutta todennäköisesti hahmolle oli helpompi toimia ohjeiden mukaan, kuin alkaa perustelemaan asiaa.

Vaikka ekana työpäivänä ei ehditty juuri muuta, kun tutustumaan Kauhasen ja Saarisen jo kasaamaan äänijärjestelmään, on yleisfiilis Pietarissa nyt jo melkoisesti lepposampi kuin Kazanissa. Pietari tuntuu kaikin puolin euroopalta verranttuna edelliseen. Ruoka oli heti ensimmäisellä lounaalla hyvää ja tapahtuma on sen verran merkittävä, että se on jopa saanut logonsa Pepsipulloon.

Saarinen löysi mestoilta myös tulevaisuuden keikkansa. Kuvassa Reima poseeraa jo tutun kaupungin logon kanssa. Reima tutustui Jekaterinburgiin jo 90-luvun alkupuolella todellisella erikoiskeikalla, jossa mm. norsut kävelivät kaukokaapelin päältä ja ensimmäisen tapahtuman loppuilotulitus oli ilmassa teknisen ryhmän saapuessa hieman myöhässä kaupunkiin. Myös Coolio liittyi keikkaan jollain tapaa. Tästä keikasta Reimalla on monta hienoa tarinaa. Kannattaa kysyä kun häneen törmää. Takaan naurut. Anywho Reiman löytää Jekaterinburgista 2020 varmuudella.

Hotelli jossa asumme, on valtava Flamingoa muistuttava pyydys, josta löytyy kaikki tarvittava. Näkymä ikkunasta on myös melkoinen parannus jos vertailukohtana käytetään Kazanin Ibiksen näkymää.
Pankkiautomaatteja tais olla joku 6-8kpl. Tähän on syynsä. Mä sain rahaa eilen kolmannesta automaatista kolmannella yrittämällä. Paremmaks pisti Kauhanen, joka joutui buuttaamaan koneen virtajohdosta kun käyttöjärjestelmä kaatui. Jännä tilanne, varsinkin kun Villen luottokortti oli koneen sisällä buuttauksen kestäessä. Onneksi vehje sylkäs kortin kun XP oli käynnistynyt. Normipäivä.

Eilen illalla oli myös Helsinki Pro Audio Annual Sausage Festival. Tapahtumaa ei ole järjestetty muutamaan vuoteen joten sekös lisäsi tapahtuman viihdyttävyyttä. Ruoka ja juoma oli hyvää. Hotellin Mojito-listaa alettiin käymään läpi käänteisessä järjestyksessä. Kiitti Jengi!

Seuraava blogivuoro on Santulla.
Palataan,

Liski

Kiitti Jengi!

Mortonki!
Nyt oon jo matkalla kotiin ja työt on tehty. Viimeiset pari päivää meni rekkoja pakatessa.
Keikka on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin ja syynä siihen on loistavat työtoverit. Tottakai laitteet ovat myös olleet huippuluokkaa. Valitettavasti laitteet ei tee keikkoja.

Santtu, blogisti jumalan armosta huolimatta, hoiti hienosti äänitöiden lisäksi myös yleisiä asioita tällä keikalla. Autojen tilaamiset ja paikallisorganisaation kanssa neuvottelut hoituivat tinkimättömällä asenteella. Myös rekanpakkaus Venäläisten rekkakuskien & apukäsien kanssa sujui kuin tanssi. Edes viimeisen työpäivän jälkeen, muki kädessä, Santtu ei malttanut olla säätämättä hieman lisää työasioita, niinkuin kuvasta näkyy. Santulle suuri kiitos!

Pete lähti jo hieman aiemmin kotimaahan valmistautumaan tuleviin koitoksiin. Pete hoiti tällä keikalla eniten ns. pitäs-olla-jo -tyyppisiä tilanteita. mm. Ravintolan hovimestarilla oli Peten numero kännykässään. Varmuudeks. AV-Kärppä -lisänimi ei ole tuulesta temmattu. Hyvä Pete.

Äänitiimin pomo Kauhanen hoiti keikan äänisuunnittelun ym. aikataulut hienosti. Töitä helpotti melkoisesti kun setit oli kondiksessa. Ville lähti Kazanista muutaman päivän ennen meitä. Ihan tarkkaan emme tiedä minne Ville katosi, mutta alla oleva kuva on viimeinen näköhavainto hänestä. Olisiko tullut hyvä työtarjous? Yhden huhun mukaan Ville olisi jo Pietarissa, mutta tähän mä en usko. Erityiskiitos Villelle ponnisteluista. Näköhavainnoista ottakaa yhteyttä allekirjoitaneeseen.

Keikan purun kovin seppä oli selkeesti Lentävä Kouvolalainen eli Reima. Kun me vielä nysvättiin kokouksia, oli Reima purkanut jo äänisetit saleista 1-5 ja 7. Reimaa ei meinannut purun yhteydessä oikein tavoittaa, kun hän täytetyn pantterin notkeudella pyyhälsi ohi. Kuvassa todella on Reima. Valitettavasti iPhone 4:sen kuvausominaisuudet eivät nekään riittäneet Reiman vauhtiin.

Iso kiitos tottakai myös koko muulle tiimille!
Blogi jää nyt n. viikoksi tauolle ja jatkuu mahdollisesti 17.6. kun Santtu ja Timppa ovat kelkkoneet itsensä Pietariin. Kiitos kaikille lukijoille (yli 4200 lukukertaa!) ja pitäkää linjat kuumana!

Liski

Purkua purkua

Kokoukset loppuivat ja kaikki siirtyivät purkumiehistöön eilen. Ääniryhmällä oli homma jo hyvällä mallillaan, sillä Reima oli hoitanut aiemmin loppuneet salit hyvään kuntoon ja viimeisen kokouspäivän iltana olimme saaneet lähes kaiken muunkin jo kasaan.

Sir Kauhanen joutui lähtemään Kazanista Kauniaisten kautta Pietariin seuraavan keikan kokoukseen ja meillä oli hyvät ohjeet siitä, mitä ensimmäisiin autoihin piti äänilaitteiden osalta saada, että seuraava keikka onnistuisi. Eilen lähti kaksi rekkaa, joista toinen varastolle Pietariin odottamaan tulevia koitoksia ja toinen LenExpoon talousfoorumia varten. Mertsi otti haltuun varastolle, menevän ja äänitiimille jäi seuraava.

Kello kymmenen pihalla odotti kaksi rekkaan ja 8 apukättä sekä kaksi trukkia. Homma selvä. Yhteistä kieltä ei juuri ole, mutta muutamaa englannin sanaa ja käsimerkkejä tehokkaasti käyttämällä homma sujuu kuin Rönkön Aksulla Suomessa, eli näytösluontoisesti. Myönnän, että ensin hieman epäilytti, sillä kaikki herrat olivat varustautuneet koitokseen legendaarisilla Intian turvakengillä, eli flip-flopeilla. Mutta niin se vain 103 tuumaisen 660kg painava laatikkokin liikkui. Herrat olivat tulleet tekemään töitä ja hyvin sujui.

Eipä aikaakaan kun kaikki äänikamat olivat rekassa ja tulkkitiiminkin olennaisimmat tarpeet.

Tämän jälkeen siirryimme tulkkitiimin vanhimman, Reima Saarisen johdolla tulkkikoppien kimppuun. Otimme vielä yhden trukkikuskin ja kaksi apukättä hyvin menestyneestä rekanpakkaustiimistä mukaamme ja laitoimme pääsalin kopit nippuun. Tässä vaiheessa virka-aika olikin jo päättynyt, joten siirryimme suihkun kautta ravintolaan iltapalalle.

Viimeistä viedään

Moro,

Meillä on tänään viimeinen vetopäivä ja jo muutaman tunnin päästä puretaan. Eilen tosin vielä rakennettiin aika paljon myös uusia settejä. Onneks silti enemmän purettiin kuin rakennettiin. Eilinen ratkas myös bloginkirjoitusongelman. Aamulla mietin, että mistä sitä mahtais jaaritella. Olin tavallaan jo unohtanut, että Venäjällä tilanteita syntyy erittäin lyhyellä varoajalla. Näin kävi siis myös eilen.

Olimme Dirika Kauhasen kanssa avaamassa pressihuonetta, kun saimme tietää, että osa pääsalin puheista halutaan pressihuoneen tulkkausvastaanottimiin. Ei siis suinkaan kaikkia, tai esim kolmea ekaa puhetta vaan osa. Mun tehtäväks jäi päivystää ja repiä pressihuoneen tulkkaussäteilijöiden sähköjä pois ja päälle. No sit tuli ilmi, että jolloin Dirikalla on synttärit ja tätä varten tarvitaan pieni kaiutinjärjestelmä. Ajasta ja paikasta ei tässä vaiheessa ollut tietoa, joten päätin jo valmistella laitteet valmiiksi odottamaan. Onneksi. No sitten n. 20min tästä tilauksesta tuli ilmi, että Venäjän ministeri haluaa antaa lehdistölle lausunnon sisääntuloaulassa. Ilmoituksesta 20min kuluttua tulisi olla valmiina PA aulaan kahdella langattomalla mikillä sekä mediasplitterillä varustettuna. Kauhanen haki kaapeleita ja mikit, mä kannoin kajarit ja Mertsi lykkäs mikserivaunun, joka kulkee nimellä Jenni (ja sen identtinen kopio nimellä Sauli),  mestoille.  Splitteri ryöstettiin pressihuoneesta ja kajarit oli siis jo valmiina, koska olin valmistellut ne hetkeä aiemmin tilattuun synttärisettiin, joka muuten ei koskaan toteutunut. Tai siis ainakaan vielä. Puhe meni hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kuvassa Ville valmistautuu huippusuoritukseen luotettavalla Yamaha-mikserillä.

Myös käyttämämme mediasplitterit ovat hyviä tehtäväänsä. Silti yhdessä laitteessa havaittiin "joku vika" muutama päivä sitten. Nykynuorison käyttämä taktiikka tässä tilanteessa on yleensä se, että laitteen päälle kirjoitetaan teippiin esim. "jotain mystistä" tai "paskana" muutaman kirosanan saattelemana. Kun havaitsimme vian splitterissä, Ville reippana miehenä kysyi radiopuhelimella josko ryhmästämme löytyisi elektroniikka -asentajaa. Hetken kulutta paikalle marssi kuvan nuori ja lahjakas Reima Saarinen Kouvolasta, joka kolvin ja tinan kanssa korjasi splitterin, vian ensin paikallistettuaan. Ei jäänyt splitteri varaston korjausnurkkaan lojumaan ei.

Iltaisin ollaan edellen ehditty tutustumaan Kazanin ruokatarjontaan. Kylästä löytyy hyviä ja huokeita ravitsemusliikkeitä hotelliemme vierestä. Muutama ilta sitten oltiin Sipilän, Saarisen ja Kauhasen kanssa illallisella. Oli todella mukavaa ja tajusinkin että syystä tai toisesta on vierähtänyt liian monta vuotta siitä, kun viimeksi ollaan oltu illallisella kyseisellä kombolla. Samaa taukoa ei saa päästää tulevaisuudessa tapahtumaan. No mut hauskaa oli vaikka kuvan tarjoilija yrittikin polttaa mun ja Kauhasen pihivit ihan siinä meidän pöytämme vieressä. Outo heppu. Ei reklamoitu.

 Jäljellä on siis vielä tämän päivän vedot sekä kaksi purkupäivää ennen kuin suuntaamme kotiin 8.6.
Luulenpa että vielä yksi blogikirjotus syntyy mun kynästä purun yhteydessä. Sen jälkeen on tiedossa noin viikon tauko, jonka jälkeen duo Timppa ja Santtu siirtyy hyppykepeillä Pietariin.

Liski

Päivystää päivystää

Nimittäin meikäläinen Plenaryssä. SOM2 kokous on hyvää vauhtia menossa ja ministerit tulevat huomenna hoitamaan päätöksiä. Setti toimii hienosti ja kollega Mänty oli saanut tulkeilta kiitoksia, että äänenlaatu on ollut parasta mitä he ovat ikinä kokeneet. On tainnut Mänty tarjota niille baarissa.

Make teki hienon panoraaman työpaikalta, jota voi ihailla seuraavassa osoitteessa:  Plenary panoraama

Huomenna on taas todennäköisesti lehdistötilaisuus ja onnelliset median edustajat hyökkäävät taas kaapeleineen. Tällä kertaa tilanteeseen on varauduttu jo etukäteen lisämiehityksellä ja splittereiden edustalta löytyy hymyilevä asiakaspalvelija Kauhanen.

Lehdistö pääsee myös seuraamaan 103 tuumaiselta Panasonicin pikkutelkkarilta kokousta ainakin sen alussa. Tämä 660kg painava kuvanvälityslaite saatiin siirrettyä toiselta puolelta hallia positioonsa. Tämä ei ole mikään helppo ratkaisu, koska lattian päällä ei saa ajaa painavilla caseilla ja koko reitti täytyi levyttää. Helppo homma. Hoituu.

Toisessa päässä hallia salit 1-5 ovat jo suurilta osin lakanneet olemasta. Paikalliset ovat taas ahkeroineet seinien ja katon purussa. Innokas yhden hengen ripustuspartiomme odottanee jo hetkeä, jolloin kattojönkköjä pääsee pudottamaan. 

Panoraama hallien 1-5 tilasta 

Päivän aikana ehtii myös hyvin pohtia puutteita kalustossa. Vasta keikka paljastaa asioita, joita olisi hyvä olla mukana. Esimerkiksi Plenaryssä joka aamu alkaa sillä, että paikallinen kuvaa ympäri taloa jakava yritys tulee kertomaan, etteivät saa kuvaa. Vielä kertaakaan ongelma ei ole ollut meidän päässämme. Tulevaisuudessa saamme toivottavasti käsi-hd-dvi-monitorin, jonka kanssa voi käydä kaapelin toisessa päässä todistamassa, että kuva tulee.

Äänipuolella olemme pitäneet kirjaa lisätilauksista ja seuraaville keikoille mukana kulkeva kalusto tulee jälleen olemaan laajempi. Iloisen palvelun ammattilainen toimittaa.

Kiirettä pitää

Mortonki,

Nyt on ollut niin kiire, ettei blogin päivittäinen kirjoittaminen oo ollut mahdollista. Yks kokoushuone muutettiin pressihuoneeksi, jonka avajaiset oli eilen. Kaikki meni lopulta hyvin mutta melkoinen bardak tapahtuma kuitenkin oli. Todennäköisesti melko normaalista pressiryntäyksestä oli kyse, mutta silti yllättävän lyhyellä aikajaksolla joku 12 toimittajaa hyökkäs meidän pressisplitterin kimpuun ja alkoi tökkiä  liittimiä vapaisiin reikiin. Onneks Santtu riensi apuun ennenkuin saivat pyydystä tuhottua. Santtu piti myös jengin loitolla jotta mä sain varmistettua, että ministerin puhe saatiin kuuluviin. Kuvassa pressihuone.

Oon miksannut näidän kisojen aikana jo kaksi kertaa tätä vastanimitettyä ministeriä. Ensimmäinen puhe oli ns. business lunch -tapahtumassa, jossa oli pieni lava salin pitkällä sivulla. Kaiutintelineinä toimi huoneen jäähdytyslaitteisto. Jäähdytyskaapit oli sijoiteltu just sopiville välimatkoille pitkin salin seinää, ja niiden päälle sai mukavasti kätkettyä muutamia PS8:ja. Onneks kyseinen ministeri on toudella hyvä puhuja, ainakin äänenpaineeltaan ja taajuusisällöltään. Muusta sisällöstä en osaa enkä halua sanoa mitään.
Huonossa kuvassa jäähdytyskaapit joiden päällä ämyrit.

Meillä tuli myös keikan kestäessä asumusero Santun kanssa. Tapahtumaan ei liity kolmatta osapuolta eikä muutenkaan mitään dramaattista. Erosimme lähinnä musiikillisten erimielisyyksien, ja ennenkaikkea vapautuneiden hotellihuoneiden takia. Mä jouduin vaihtamaan hotellia kolmensadan metrin päähän. Hyvinä puolina uudesta hotellista mainittakoon erilainen aamiainen, enemmän tilaa huoneessa, mahdollisuus kuntosalilla käyntiin ja hieman erilainen näkymä ikkunasta kuin edellisessä hotellissa. Alla kyseinen näkymä aurinkonlaskun aikaan.

Palaan asiaan taas kun sitä ei ole.

Liski