Vapaapäivä Pietarissa

Moro,

Mun edellisestä tekstistä on vierähtänyt jo tovi johtuen erinäisistä syistä. mm. InterNjetin saavuttamattomuus on hetkittäisesti  hankaloittanut kirjoittamista. Tätä kirjoittaessa blogikolleega Santtu on jo turvallisesti himassa ja blogivastuu siis mun ei niin leveillä harteilla. Melko synkkää on kun toinen toistaan kovempi äänimies yksi kerrallaan suuntaa kotisuomeen.
Muutama päivä sitten meillä oli hieno tilaisuus viettää vapaapäivä. Team äänitiimi kokoontui pitkällä aamiaisella klo 10:30 jossa tehtiin suunnitelma päivälle. Matkalla metroasemalle vastaan tuli mm. noin 700m pitkä yhtenäinen kerrostalo. Mahtaa olla melko huippua kun joku keksii tähän taloon esim. putkiremontin.

Matka jatkui huhun mukaan maailman syvimmällä kulkevaan metroon. Ilmeisesti alueen maaperä on melko haurasta, jonka vuoksi tuubi on kaivettu syvälle. Pulkka itsessään on toudella vanha ja meteli pulkassa valtava. Santtu otti esiin desibelimittarin. Viisari makas siinä 93dB (A) paikkeilla huippujen ollessa pari kolme pykälää enemmän. Suomessa on festareita joissa sallitut äänenpaineet ovat vähemmän. Sillälailla.

 Matkalla vastaan tuli muutama rakennus, joita on nysvätty pitkään. Ensimmäisenä kuvassa Kazanin katedraali, joka ei sinänsä liity mitenkään Kazaniin. Kyseinen mökki on enimmäkseen rakennettu siksi, että joku suurdirika näki vastaavan Vatikaanissa ja halus samanlaisen. No 11 vuotta myöhemmin rakennus oli valmis. Jälkimmäisessä kuvassa on kirkko, jota rakennettiin kuin Iisakinkirkkoa. 40 vuotta. Kuvassa siis Iisakinkirkko. Kyseinen vertaus on muuten olemassa ilmeisesti vain suomenkielessä joten ei kannata yrittää selittää kenellekkään englanniksi. Kirkossa oli nytkin korjaustyöt kesken ja taas hieroo vinyyliprinttimies käsiään. Korjauksen alla olevat kohdat oli maskattu milläpä muullakaan kuin vinyyliprintillä.

Vihdoin tylsien nähtävyyksien ohi käveltyämme, pääsimme varsinaiseen kohteeseen. Kauhasella oli selkeä visio, että museoon mennään, jonka vuoksi Ville kävi läpi mikä museo kiinnostaisi Team Äänitiimiä eniten. Yllätykseksemme Ville valitsi korkeakulttuurikohteeksi The Russian Vodka Museumin. Museon opas oli varattuna ja jouduimme odottamaan hetken. Onneksi vastaanottovirkailija keksi meille heti tekemistä jottei aika käynyt pitkäksi.

Itse museo oli yllättävänkin mielenkiintoinen ja opas hommassaan hyvä, joskin vauhti oli ehkä liian kova. Ensin käytiin läpi vodkan tekemisen prosessi ja sen muutos vuosisatojen varrella. Lopuksi maistoimme kolmea eri vodkaa paikallisten naposteltavien kanssa. Mulle yllätyksenä tuli se, että vodka ei todellakaan aina ole ollut n. 40%:sta, vaan alkuun litku oli siinä 15-18 volttia ja käväisi myös todella vahvana tärpättinä ennenkuin asettui paikoilleen. Verotus oli yhtenä suurena tekijänä määräämässä lopullista vahvuutta. Ville ei juonut kuvan kaikkia pikkumukeja yksin.
Museosta siirryttiin The Stroganoff Steak Housen maittavien lihapatojen ääreltä kahvilan kautta takaisin hotlalle. Päivä oli kerrassaan loistava. Kiitti Jengi!

Hotellimme pankkiautomaatit ne jaksaa joka kerta yllättää. Muutama päivä sitten kävin nostamassa rahaa. Ensimmäinen kone buuttasi käyttöjärjestelmän sen jälkeen, kun olin laittanut kortin sisään ja syöttänyt tunnusluvun. Rahaa en saanut mutta onneks sentään korttini takaisin. Viereinen kone antoi rahaa, mutta siinäkin oli kuvan mukainen luottamusta herättävä kirotusvirhe rahaa pyydettäsessä.

Läheisessä kiinalaisessa ravintolassa on vastaavasti listalla monia epäilyttäviä annoksia tarjolla.
Ehkä erikoisin on kuitenkin kuvan ateria, jota ei toistaiseksi ole uskaltanut kukaan tilata. Ollaan myös harkittu, että tilataan se anyway pöytään ihan vaan sen takia, että nähdään mistä tässä on kyse.

Vielä on kolme jännittävää päivää jäljellä ennen kotiutumista. Palaan taas asiaan kun sitä ei ole.
Santulle terveisiä!

Liski