Miehet vaihtuu, purku alkaa

Eilen, kuten täällä aina, meillä oli erikoispäivä. Alkuperäisen ohjelman mukaan meillä piti olla viisi normaalia salia ja Plenary käytössä. Noh, pari pikkujuttua muuttui ja yhtäkkiä meillä olikin tilanne, että kaikki yhdeksän salia piti saada käyttöön ja ravintolaan, johon ei alun perin pitänyt tulla mitään ja johon olimme myöhemmin tehneet varakaiuttimista taustamusiikkijärjestelmän, saatiin istuva keskustelutilaisuus ja ministerin puhe Bosch-setillä ja kolmella langattomalla. Kuulostaa periaatteessa helpolta, mutta vaatii oman venymisensä kun miehistöä vaihtuu samana päivänä.

Eihän siinä muuta kuin kuudelta ylös ja pelipaikalle. Ensin normaalit salien aamutoimet ja sen jälkeen tarkistamaan mitä kivaa paikalliset ovat rakentaneet. Ja lavahan siellä odotti. Pete oli valmistellut setin edellisenä iltana vetovalmiiksi, mutta koska kaikki aina kuitenkin muuttuu yön aikana, teimme vaadittavat muutokset.

Tässä vaiheessa puhelin kertoi, että Plenaryn ministerikokous on peruttu tältä päivältä, joten Don Timppa otti homman haltuun ravintolassa. Tämähän siis tarkoitti käytännössä sitä, että Liski oli mikserillä ja Kaitsun kanssa päivystimme ympäri salia radiopuhelimien kanssa ja kerroimme Liskille mitä tapahtuu. Melkoinen bardak.

Eilen testasimme Plenaryn äänet paikallisen yleisradioyhtiön kanssa ja hommahan toimi. Merkatut kaapelit löysivät tiensä herrojen koppiin ja yksi englantia taitava seppä sanoi kaiken olevan kunnossa. Sen jälkeen he hävisivät kuin YLE:n miehet ruokatunnille.

Loppuillasta edessä oli halli kutosen vaihto lehdistötilaisuussaliksi. Siihen puuhaan saapui onneksi kokenutta miehistöä Kauniaisista ja Kouvolasta paikkaamaan Mäntsälän ministeriä. Lisäksi caset työnnettiin jo loppuneisiin saleihin ja purku alkoi. Kevyen 16,5h työpäivän jälkeen kirmasimme iloisina pitsalle.

Russian Minute

Don Henley laulaa: "In a New York minute, everything can change, in a New York minute, things can get pretty strange".
No Don ei todennäköisesti oo käynyt Venäjällä, tai ainakaan Kazanissa. Täällä nimittäin hommat muuttuu usein, nopeasti ja todella oudoks. Jos joku on vahvistanut tiedon tulevasta esim viikon päähän, on kyseessä joko todellinen optimisti tai vaihtoehtoisesti hiljattain paikalle saapunut.
Joskus helpoin tapa toimia on se, ettei reagoi heti mihinkään, koska parhaassa tapauksessa tilanne on hetken päästä ohi ja reagointi olisi johtanut vaan turhaan duuniin. Ja turhaan ollaan monta asiaa puuhasteltu. Toisaalta sellainen toimintamalli pitää jengin hereillä. Pitää tarkasti punnita mitä päivän aikana ehtii tekemään ja samalla pakottaa olemaan tilanteissa muutaman askeleen edellä. Useimpiin pyyntöihin ja kysymyksiin täytyy olla jonkilainen vastaus / ratkaisu valmiiksi mietittynä, jolloin asiat helpottuu. Tottakai kyseisen keikan tekemistä helpottaa myös se, että käytössä olevat laitteet ovat huippuluokkaa ja  teknisen tiimin henkinen spirit on korkealla. Ainakin radiopuhelinliikenteestä päätellen. Ja liitteenä olevasta kuvasta, jossa AV-Kärppänäkin tunnettu Pete Knuutinen myhäilee ylpeänä rakennettuaan Plenary Hall:in mediasplitterisetin. Osasyynä Peten hymyyn voi olla myös se, että Pete lähtee huomenna himaan.

  Tiimihenkee on nostatettu humoristisen radiopuhelinliikenteen lisäksi myös erilaisilla tempauksilla. mm. jo klassikoksi muodostuneella West Coast -vinkunaa ja Kultaketjuja -tapahtumalla Marriott -hotellin kattoterassilla. Edes pienoinen sade ei haitannut menoa, kun vähälukuinen mut sitäkin sitkeämpi jengi, dirika Mika Nybergin johdolla, siemaili shampanjaa upeita maisemia ihaillen. Arvostan.

Kaikki maisemat Kazanissa eivät ole samaa luokkaa kun yllämainitulta terassilta. Esim näkymä hotellihuoneesta on ns. a View To Die For. Melko usein jää aamuisin verhot kiinni vaikka aurinko paistaakin. Seuraavien päivien aikana kyseistä näkymää ei muutenkaan juuri ehdi kauhisteleen. Pääkokoukset lähenevät, osa konferenssihuoneista saa vihdoin purkutuomion ja yhdestä huoneesta rakennetaan lehdistökeskus. Tämä tietää sitä, että normaalin kokouspäivän jälkeen on vielä useita työtunteja edessä. Onneksi kotiin lähtevän Betoni -Peten tilalle saapuu nuoret ja lahjakkaat teknikot Ville Kauhanen ja Reima Saarinen. Mahtavatko pärjätä?

Liski

Sunnuntain rauhaa

Eilen illalla saimme erittäin lyhyellä varoitusajalla lisätilauksen kahden ravintolasalin äänentoiston hoitamisesta. Tämä tuotti pienimuotoisen ongelman, sillä kalustoa ei kertakaikkisesti enää ole vapaana. Kakki varakaiuttimet ovat jo neljässä muussa ravintolasalissa. Onneksi paikallinen äänifirma riensi apuun ja kiireellä rakennetut setit soivat, kun vieraat saapuivat. Tai ainakin osa. Neljästä kaiuttimesta yksi oli siinä kunnossa, että valitettavasti jouduimme sen hylkäämään. Käytimme myös mieluummin omia sähköjohtojamme. Kaiutinmerkki oli meille uusi, joten päätimme ottaa kuvan.

Eiliseen Plenary salin mikrofonien irtoamisongelmaan kehitettiin vedonpoistoratkaisu ja statistiikka kaapelien kanssa näyttää huomattavasti paremmalta. Kuvassa Arto asentaa kyseistä ratkaisua.  

Tänään yhdeksän salia on rullannut mukavasti. Välillä radiopuhelinliikenteen vähäisyys sai epäilemään onko mokoma rakkine edes päällä. Tilanne on kuitenkin se, että hyvällä henkilökunnalla hommat sujuvat. Suuri osa saleista loppui jo hyvissä ajoin, joten osa ryhmää pääsi ajoissa kotiin. 

Tämän jälkeen tuli luonnollisesti ilmoitus siitä, että yhdessä jo loppuneeksi ilmoitetussa salissa on vielä kokous. Tämä ykkössali on ollut lippulaivamme ja sen legendaarista valvojaa  tuuraamaan jouduimme lähettämään kaksi huipputeknikkoa, jotka näyttävät selviävän tästä levollisin mielin.

Päivystystä on täällä muillakin kuin meillä ja yhdessä siitäkin selvitään.

Illan ohjelmassa on vielä hieman eilen lisätilauksena tulleiden ääniembeddauksien testausta ja sen jälkeen toivottavasti rauhallinen Kazanin sunnuntai-ilta.

Epämääräistä muminaa

Mortonki,

Päivystän viikonlopun pääsalin, eli Plenary Hall:in äänijärjestelmää. Järjestelmä on todella hyvä ja yksinkertainen, mutta jättää silti vähän onnistumisen avaimia jos puhuja on päättänyt, ettei halua tulla kuulluksi. Kerron ensin lyhyesti millaisesta salista ja järjestelmästä on kyse.
Salissa on ovaalin muotoinen pöytä jonka äärellä on 54 tuolia ja jokaiselle osallistujalle on oma mikrofoni. Käytössä on Boschin kokousmikrofonijärjestelmä jossa kaikki mikrofonit kytketään yhteen luuppiin. Kaikki muut mikrofonit ovat identtisiä paitsi puheenjohtajan yksikkö. Normiyksikössä on vain yksi painike, jolla valitaan kun halutaan sanoa jotain.Tai huutaa. Puheenjohtajalla on samanlainen puhepainike ja sen lisäksi painike, jolla voi vaientaa kaikki muut. Ei kuitenkaan lopullisesti. Samaan aikaan päällä voi olla kaksi normimikkiä sekä puheenjohtajan mikki. Kaikki mikit päättyvät Boschin CCU pääyksikköön, josta Yamaha -mikseriin tulee yksi (1) linja. Tätä linjaa miksataan sitten 360° kattavaan Nexon kaiutinjärjestelmään jonka pääjohtaja Ville "Golf" Kauhanen on ansiokkaasti suunnitellut. Potilaat siis itse päättävät koska haluavat mikkinsä päälle ja mä seuraan.
Erikoiseks homma menee siinä, ettei puhujat oo mitään ammattilaisia, ainakaan puhumisessa. Japanilaiset saattavat nousta seisomaan puhuessaan koska se on heidän tapansa. Japskeilla on myös englanninlausumisessa paljon vähemmän konsonantteja kuin esim. jenkeillä. Seisova Japanialainen on selkeesti siis haaste, varsinkin jos mikrofoni osoittaa edelleen istumapositioon ja kukaan ei kehtaa mennä keskeyttämään / häiritsemään puhetta mikrofonin korjaamisen ajaksi tarjoamatta suolikaapin avainta vastineeksi. Epämääräinen mumina on vahvistettunakin epämääräistä muminaa.
Toinen perustilanne on se, kun potilas haluaa varmistaa kuulumisensa. Ensimmäinen reaktio on nykäistä mikkiyksikköä voimakkaasti itseensä päin jolloin yksikön kaapelit irtoavat ja pahimmassa tapauksessa mykistävät koko mikkiluupin kyseisestä mikrofonista eteenpäin, niinkuin tänään tapahtui. Toinen reaktio on huutaa mikkiin senttimetrin päästä. Täysillä. Mikrofonin ja myös koko järjestelmän herkkyys on pakko säätää niin, että puhuja istuessaan ja nojatessaan taaksepäin voi tulla kuulluksi ääntä korottamatta. Niin no. Päätelkää itse.
Anyway järjestelmän tonaalinen balanssi on melko vaikea säätää niin, että se palvelisi kaikkia erilaisia puhesoundeja ja tapoja. Tottakai perusvaikeushan lienee siinä, että kaiuttimet on tarkoitettu kuulumaan nimenomaan pöydässä puhuville. Kokeilkaa itse monitoroida kokousmikkejä, joihin puhutaan 1cm-100cm päästä ja ääni siis toistetaan takaisin tähän mikkiin kuuden metrin korkeudessa roikkuvasta kaiutinjärjestelmästä joka kattaa 360°, ja taikoa siitä kristallin kirkasta dialogia.

Mikkiyksiköiden signaali siirretään myös yhdeksään tulkkikoppiin, joissa tulkit kääntävät yhdeksälle eri kielelle lähes reaaliajassa. Nämä käännökset siirretään Boschin audio expandereista toiseen Yamaha -mikseriin josta ne äänitetään Reaper -softan avustuksella kasettille. Toisena back up-nauhoitteena toimii Yamaha -merkkinen Pocketrack -nauhuri ja kolmantena kuvanauhuri.
Yhdeksän kieltä lähetetään myös Yamahan mikseristä ethersoundina Digigramin ES -analogipurkkeihin ja edelleen lehdistöhallin yhdeksälle mediasplittereille, joista median edustajat voivat kaapata haluamansa kielen omalle kasettimankkurilleen. Digigramin purkeista yhdeksän kieltä reititetään vielä toisille mediasplittereille josta Plenary Hall:in mediaihmiset voivat myöskin kaapata mitä tarpeelliseksi kokevat. Jokaista kieltä splitataan siis kahdessa paikassa yhdeksään splitteeriin ja niissä kahdeksaan ulostuloon. Siis yhteensä 144:ään ulostuloon. Mainittakoon että yleisökysymyksiä varten on valmiina kaksi Shure-merkkistä langatonta mikrofonia, joita saliemännät tarvittaessa kiikuttavat potilaille.

Tämä salin lisäksi meillä on hoidossa siis 8 vastaavaa salia sillä muutoksella, että muissa kuin Plenary Hall:issa ei ole kielien nauhoitusta ja kieliä on muutenkin vähemmän. Mutta periaate on sama.

Onneksi työpäivien jälkeen on viime päivinä ollut aikaa käydä ravintolassa syömässä. Keikkapaikan ruoka ei missään nimessä oo pahaa, mutta valitettavasti kokkeja ei ole yhtä monesta maasta kuin kokouksen osallistujia. Huomenna töiden jälkeen on aikataulutettu mm. shamppanjahuippukokous Marriott:in Roof Top -baarissa RAP-dirika Nybergin johdolla, otsikolla West Coast -vinkunaa ja kultaketjuja.
Sitä odotellessa.

Liski

Kiirettä pukkaa

Ensimmäinen päivä jolloin kaikki yhdeksän salia ovat käytössä rullaa eteenpäin mukavasti. Jopa pääsali, eli Plenary on tänään käytössä ja siellä koettiinkin päivän ensimmäinen tekninen hämmennys, kun puheenjohtaja päätti nykäistä mikrofonistaan piuhan irti ja mykisti koko setin. Onneksi Arto saapui paikalle ripeästi ja tilanne saatiin hallintaan tyylikkäästi.

Lisää miehiä on myös saatu vahvuuteen kun salien määrä on kasvanut. Johtaja Nyberg saapui Jannen kanssa klo 3.20 laskeutuneella koneella ja auton ajettua heidät hotellille oli siellä vastassa parivuode. Romanttinen alku kuitenkin kariutui Nystyn siirryttyä sohvalle. Kahden tunnin yöunien jälkeen herrat olivat valmiina päivän koitoksiin.

Petellä on ollut koulutushommissa menestystä ja paikallinen ravintolahenkilökunta alkaa olla sinut Yamahan 01V96 mikserinsä kanssa. Miksaukset lähtevät kolmeen saliin näytösluontoisesti.

Paikallinen kokoushenkilökunta on ollut mahtavaa ja auttaa meitä saleissa powerpointien ja tulkkilaitteiden kanssa. Myös tulkit ovat mukavia. Välillä joutuu miettimään omaa englanninkieltään kun tulkkien kieli on lähes täydellistä.

Eilen olimme juuri päässeet toimistoon hetkeksi huoahtamaan kun tuli pieni lisätilaus ja pääsalin pressisplitterit siirtyivät kaapelimitallisesti noin 100m päähän. Eipä muuta kuin Timpalle työvaatteet päälle ja homma haltuun. Yksi reikä seinään ja uusi paikka on valmis.

Mieltä ylensi myös työpäivän päätteeksi Hollow square muodosta luokkahuoneeksi muutetun salin muuttaminen takaisin Hollow squareksi juuri kun olimme saaneet sen valmiiksi ja valmiina lähtemään kotiin. Tilaaja oli hyvin pahoillaan, mutta välillä muutoksia tulee. 103 tuumaiset Panasonicit kyllä liikkuivat nopeasti. Hyvä meidän jengi!

Kokoukset rullaa ja kohta puretaan

Moro,
Kolleega Santtu on niin nopee kaikissa tietokoneeseen liittyvissä asioissa, ettei meikä pysy mukana blogipäivityksissä. Nyt on pakko yrittää. Kesken työpäivän. Jengi!

Eilen oli jo seitsemän salia soimassa samaan aikaan ja kaikki meni kutakuinkin hyvin. Yhden salin sähkösyöttö tyrehtyi kesken päivän arviolta vartiksi mutta kiitos UPS:in, ääni jatkoi kulkuaan kera läpitunkevan UPS:in varoitusäänen. Hommasta hankalan tekee se, ettei meillä ole omaa sähkäriä tonteilla lainkaan. Veli venäläisen toimittama sähkö tulee tai ei. Jos ei, niin ryssien vastuuhenkilöä ei todellakaan löydy. Täytyy ehkä etsiä kyseisen jermun B-väijyä jostain. Alla olevassa kuvassa Crew Boss Santtu ja AV-Kärppä Knuutinen hämmästelevät yllämainittua sähkökatkosta rauhallisin mielin.

Hämmentävää tässä vaiheessa on se, että keikan purku alkaa ihan kohta vaikka mestoilla ollaan vielä kaksi viikkoa. Ensimmäiset salit lähtee purkautuun maanantaina, ja koska viikonloppuna soi kaikki yhdeksän salia, ei purkuvalmisteluille ole juurikaan aikaa. Vois ehkä jopa lopettaa tämän blogipäivityksen jotta ehtis tekemään kaikki. Höpö höpö.
Keikan rakennusvaiheessa kolleegat lähettivät osan caseja toiselle puolelle Kazania epähuomiossa. Tai oikeestaan siks ettei meidän varsinaiseen casevarastoon mahtunut. Tämä ei valitettavasti ollut ihan totta. Jos kaikki olis pakattu niinkuin Duo Kauhanen & Knuutinen olivat omat laatikkonsa hoitaneet, ei tilasta olisi ollut pulaa. Tästä syystä Santtu ja allekirjoittanut vaihtoivat puvut verkkarihousuun eilen illalla. Uudelleen järjestettyyn varastoon jäi vielä tilaa n. kuorma-autollisen verran kuten alla oleva kuva osoittaa.

Keikassa, jossa on kuusi rekkaa kamaa ripoteltuna yhdeksään saliin + muutamaan ravintolaan on toudella tärkeetä että logistiikka ja varsinkin tyhjät laatikot järjestetty huolella. Tästä aiheesta oon sauhunnut jo monta vuotta ja valitettavasti suomeen tämä asia ei oo iskostunut vielä riittävän hyvin.
Tällä keikalla asia on vieläkin tärkeempi koska kaikki kamat menevät suoraan pietariin seuraavalle keikalle. Arvatkaa onko kiire?

Palataan,

Liski

Santun ja Timpan pukuvuokraamo

Monenlaisen tavaran lainaamiseen olen varautunut tälläkin keikalla, mutta silti kavereiden tarpeet välillä yllättävät. Liski laittoi minut etukäteen lupaamaan, että pakkaan kaikki tarvittavat työkalut mukaan, enkä saa valittaa, jos hän niitä lainaa. No tullilistan mukaan mukana on 160 kg aivan välttämättömimpiä henkilökohtaisia asioita.

Tänään pukukoodi työpaikalla vaihtui kauluspaidasta ja suorista housuista pukuun kravatilla. Niinpä yhtäkkiä huomasimme perustaneemme Santun ja Timpan pukuvuokraamon. Meiltähän nimittäin löytyy. Pukuja on useita kuten myös kenkiä. Kravattejakin on yli viisitoista kappaletta toinen toistaan tyylikkäämpiä.

AV-alan legendaa, eli vuoden 2008 ETYJ-kokouksen kravattia esittelee tässä miesmannekiinimme Antti.

 Toimiston seinäkin on saanut Liskin lisäksi tilanteeseen sopivaa taidetta.

Kun tilanteet kovenevat, lisääntyvät myös toinen toistaan legendaarisemmat hahmot. Ja kun mikään muu ei auta, tilataan paikalle erikoisosaamista Kouvolasta. Jo pelkän passin näkeminen auttaa meitä uskomaan valoisampaan tulevaisuuteen, vaikka se vielä tuntuu olevan kaukana.

Salista kahdeksan kahdeksan meni tänään tyypillisen yllättäen sähköt kesken kokouksen. Meillä tämä näkyy niin, että tykeiltä katkeaa sähköt, mutta ääni kuuluu ja kaikki etupäänlaitteet toimivat. UPS varmennettu oma sähkö on silkkaa parhautta. Venäläisillä ei tilanteelle ollut selitystä, mutta lupasivat tutkia kaiken. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Njet problem, normal katastrof

Äänimiehen päivä Venäjällä pitää sisällään monenlaisia asioita. Kun Venäjälle lähdetään niin, että mukana on kuusi rekallista kalustoa on keikka yleisesti ottaen suunniteltu hyvin etukäteen. Johtaja Kauhanen Helsinki Pro Audiosta on vastannut ääniosaston suunnitelmista ja usean vuoden Venäjäkokemuksella mukaan on varattu paljon kaikenlaista ylimääräistä.

Silti eräältä venäläiseltä tapahtumatuottajalta oppimani lause: "Schedule is schedule, life is life" on taas osoittanut paikkansapitävyytensä. Yli kymmenen varakaiutintamme ovat huvenneet helposti jo muutaman päivän sisällä ja keikalla, johon ei oltu tilattu yhtään langatonta mikrofonia tullut tilaus kolmestakymmenestä langattomasta yllättää kokeneemmankin herran.

Tämän lisäksi olemme järjestäneet skypeyhteyksiä, puhelinkonferensseja ja onpa Ville myös hyväksyttänyt soittolistoja erittäin tarkalla ja ammattimaisella hovimestarilla. Laulua ei aterian taustalla olevalla soittolistalla saa olla. Ettäs tiedätte.

Nuori ja lupaava AV-teknikko Liski on oppinut tällä reissulla monta uutta asiaa. Kyllä se vielä kravattisolmunkin oppii.

Tieto on myös Venäjällä valtaa. Ja sitä jaetaan vain tarpeen mukaan. Ohjeena meillä oli äänittää kaikki kokoukset ja niin myös teemme. Sekä kuva, että ääni menevät nauhalle. Viisi minuuttia ennen ensimmäistä kokousta saimme ilmoituksen, että joka salissa myös tulkattavat kielet pitää äänittää. No tämähän onnistuu kyllä, sillä olimme tähän paikallisten kanssa varautuneet. Luotettava ja nerokas Yamahan Pocketrack nauhoittaa stereota, joten toinen kanava on englanti ja toinen venäjä. Näitä olen sitten jakanut kahdeksi monoksi ja siirtänyt erittäin sähäkän ftp yhteyden kautta serverille.

Homma helpottui huomattavasti kun sain Viber-yhteyden päähän Svenska Teaternin legendaarisen käyttömestarin, yleisnero Janne Sivosen, joka perkasi internetin läpi ja selvitti parhaat välineet tähänkin tarkoitukseen. Jos keksitte joskus audioon tai kuvaan liittyvän suureellisen ongelman joka sivuaa suhteellisuusteoriaa, saa siihen Jannelta parhaan vastauksen. Venäjä kiittää ja me myös.

Venäläisistä ripustuksista olemme jo hieman kertoneet. Pyry kävi ennen lähtöään osoittamassa paikallisten pahimmat virheet, mikä luonnollisesti johti siihen, että hän sai eteensä venäjänkielisen lapun, jonka allekirjoittamalla olisi ottanut vastuun Venäläisten ripustuksista. Kyllä ne osaavat.

Jos jotain Venäjällä tarvitaan, se on kaiken osaava AV-teknikko. Onneksi meillä on Arto mukana. Arto on täällä periaatteessa tulkkilaitetiimin jäsenenä, mutta häneltä luonnistuvat sujuvasti myös video, ääni, valo ripustus ja olen myös nähnyt hänet luontevasti korjaamassa MAC 2000 heitintä. Nyt Arto on saanut kovan uhkaajan Powerpoint Petestä, joka tunnetaan myös AV-kärppänä. Hymyssä suin Pete otti haasteen vastaan ja päivysti päivän internetin tulevaisuus seminaarissa vastaan ottaen asiakkaiden esityksiä, tulkkien valituksia ja puhujien ihmeellisyyksiä. Näin siis useampaakin Venäjän presidenttiä miksannut mies hoitaa homman kuin homman.

Mercedes Benz ja YYA

Moro,

Edellinen blogi jota kirjoitin päättyi n. 5-v sitten. Kaikenlaista Harmia-niminen sivusto käsitteli usein lähinnä suomalaisen äänentoistobisneksen ongelmia. Mulla on osa kyseisen blogin viesteistä vieläkin tallessa ja allekirjoitan edelleen suurimman osan siitä, mitä olen vuosina 2006-2007 kirjoittanut. Silloin en tosin tajunnut, etten voi kirjoittaa alan ongelmista yksityishenkilönä vaikka oisin halunnu. Olin töissä Pirkanmaan suurimmassa AV-talossa ja valitettavasti kirjoitukseni edusti täten myös talon näkemystä aiheista, halusin tai en. Eli en. Blogi päättyi siihen kun haukuin Speed Promotion Oy:n ja lähinnä Kalle Keskisen tekemisiä. Kuten muunkin blogin asioista, allekirjoitan edelleen KAIKEN mitä kirjoitin silloin, ja nyt on mukava huomata että ennustukseni kyseisen firman tulevaisuudesta toteutui. Anyway senaikaisen blogin aiheet olivat melko synkkiä ja nyt yritän pysyä positiivisempana. Ehkä. Ollan kuitenkin Venäjällä.

Aiheeseen. Melko kiirettä on pitänyt. Kotoisan fiiliksen tuo se, että joka päivä kyydit on MB Vitolla. Vaikka joidenkin mielestä tällä Espanjalaisella kotterolla ei voi vetää, on päivittäiset matkat taittuneet nopeasti, hieman riippuen kumman kuvan kahdesta pirssistä on valinnut. Musta Vito on 2012 -mallia ja varustettu mm. nahkapenkeillä ja mukavalla kattoluukulla. Kuski polkee pirssiä kuin tulpatonta mopoo ja matka taittuu. Kimi Räikkösen pää mutta omat kädet. Miinuspuolena on se, ettei kuski oo vaihtanut paitaa viimekuukausien aikana. Haju on melkoinen. Hopeanuolen kuskilla on hygieenia hallussa mutta kaasujalka muistuttaa enemmän lakkipäistä ladakuskia. Myös pirssin varustus on selkeesti pari vuotta vanhempi.

Päivät on pitkiä mutta töitä tänne ollaan tultu tekeen. Yhteensä yhdeksän salia on rakennettu, tosin mä oon ollut mukana vaan osan rakennuksessa. Blogitoveri Santtu vastaavasti Kauhasen ja Knuutisen kans on rakentanut suurimman osan valmiiks ennen kuin edes saavuin maahan. Salien kaiutinsuunitelmat on ehdotonta kärkeä varsinkin kun ottaa huomioon annetut olosuhteet. Tänään soi jo viisi ja viikonlopun koittaessa kaikki yhdeksän salia ovat käytössä.
Kaupungilla ja sosiaalisessa meediassa on liikkunut huhuja joiden mukaan olisimme jo aivan finaalissa, henkisesti sekä fyysisesti. Siksipä ohessa todisteena valokuva osasta äänitiimiä. Kuva todistaa että jopa raskaan työpäivän päätyttyä miehemme maailmalla marssivat urheasti läheiseen ravintolaan makkaralautasen ja Botskan äärelle. Myös lasi AKDOV:ia kumottiin menestyksekkään työpäivän kunniaksi. YYA on edelleen voimissaan. Ja Gorbatschow.

Erikoistapahtumista mainittakoon langattomien mikrofonien valintatilaisuus. Jostain syystä asiakas päätti jo meidän maahansaapumisen jälkeen, että langattomia mikkejä sen olla pitää. Oman kontaktiverkostonsa avulla paikalle taiottiin Veli Venäläinen esittelemään valikoimia. Haiseva huijari yritti myrkyttää tapahtumaa sekä Senkun Heitä Seinään-sarjalla sekä jollain, mahdollisesti Venäläisvalmisteisellla, ennenkuulumattomalla langatonmerkillä. Onneksi Kauhanen pysyi kovana ja 28ch:n tarjonnasta ainoastaan 10ch Senkun 300-sarjalaista päätyi käyttöömme. Kuvassa Kauhanen ja Knuutinen arvioivat tilannetta. Taustalla näkyy myös auto jolla koneet tuotiin, sekä vasemmalla haiseva huijari. Jo autosta, koneita näkemättä, pystyi arvioimaan ettei paikalle ole saapumassa esim. Senkun 9000-sarjaa tahi Shuren Axientia.

Seuraavaks on kollegan vuoro tilannepäivitykseen jotta sitä odotellessa...

Liski

Omaisuuden siirtoja ja uuttä työvoimaa

Olemme jatkaneet iloista sponsorointityötämme Kazanissa. Tällä kertaa pääsimme Kauhasen kanssa sponsoroimaan köyhiä venäläisiä työläisiä uuden karheilla tietokoneillamme. Ne olivat iloisesti vaihtaneet omistajaa yön aikana. Noh, johan olin omaani ehtinyt jokusen kuukauden käyttääkin mittahommissa. Kiitoksiakin voin sentään jakaa. AFMG:n herrat hoitivat uuden Systune-lisenssin alle viiteen minuuttiin.

Katse kääntyy myös edelleen varsin usein ylöspäin. Täällä sieltä ei tosin ole pelastusta luvassa. Useammin sen sijaan paljon kehuttu ilmaistointimies. Päivääkään ei kulu niin, ettei katosta tultaisi läpi. Jotenkin meidän hentovartinen ripustajamme Pyry ei moiseen kykene. Liekö uusi alalla. Tästä paikallinen sankari tuli läpi. Onneksi oli valjaat päällä, eikä tullut henkilötappioita.

 Herrat myös korjaavat omat mokansa. Bongaa kuvasta venäläinen.












SVV:n Venäjän asioiden suurdirika Jarkko muistaa pitää miehistöstä huolta. Tässä muistilista erilaisten tilanteiden varalle.

 Sponsorisopimus on sanottu irti ja työkalucase on saanut uutta ehostusta.

Valoryhmällä päivät ja yöt ovat pitkiä. Jukkis on päässyt tummien venäläisten kissojen makuun. Tässä sylissä paikallinen kaunotar.

Vihdoin perillä

Mortonki.
Santusta ja Timpasta Timppa, eli allekirjoittanut on myös Kazanissa. Ihan helpoin ei pääsy tänne Tartastanian pääkaupunkin ollut.
Lähdin aamulla Seutulan lentokettähotellista ja siis Moskovan kautta Kazaniin. Finnairin liikennöimä ensimmäinen lento oli just sellanen kun lennot nyt yleensä on. Moskovassa oli tarkotus odotella n. 4h Aeroflotin yhdistävää lentoa Suomi-Venäjä kiekkomatsia katsellen. No mut kun lentokenttähenkilökunta päättikin vaihtaa kanvan naisten painimatsiin ekan erän puolen välin jälkeen, jäi aikaa myös lukee kirjaa. Kuuleman mukaan se painimatsi olis saattanut olla lopputulokseltaan jopa enemmän mieltä ylentävä kuin kiekkomatsi ryssiä vastaan. Moskovan kentällä törmäsin myös seuraaviin erikoisuuksiin:
-Passin / Viisumintarkastuksessa mut lukittiin n. 1 m2 tilaan n. kymmeneksi minutiksi,  koska passintarkastajilla oli vuoronvaihto ja ilmeisesti joku oli myöhässä tai vaihtoehtoisesti ketään vaan ei kiinnostanut. Yhtään.
-Mun lentolipussa oli nimi Timo Liski ja mun pasissa lukee Timo-Veikko Liski. Check-in -virkailijalle tämä ei käynyt. Tai kävi mutta niin etten voi jatkaa matkaa. Kyselin asiasta ja paikalle hälytettiin toinen hahmo. Valtavan selvittelyn kesken paikalle tärähti venäläisen moottoripyöräjengin jäseniä ehkä 5kpl. Heillä oli jotain paljon enemmän pielessä ja mun asiaa hoitanut virkailija alkoikin yht`äkkiä tinkimään mopojengin kanssa. Samaan aikaan viereiselle kassalle ilmestyi uusi täti, joka viittoi minut luokseen. Onneksi mulla oli kaikki dokumentit hallussa ja tälle uudelle tädille nimi kelpas ihan OK.
Pääsin siis vihdoin läpi ja koneeseenkin, joka sitten hajosi. Odoteltiin koneessa n. tunti kunnes uusi kone löytyi ja päästiin lopulta Kazaniin.

Lyhyen keikkapaikkavisiitin jälkeen otettiin työporukalla aulabaarissa yhdet ja huomenna pääsee sitten aloittamaan työt.

Nyt on kyl mentävä suihkuun ja nukkumaan jottei Santtu hermostu.

Palaan taas asiaan kun sitä ei ole.

Timo

(Mua ei oo KUKAAN ikinä sanonu Timpaks. Paitsi Juha Torvinen.)

Normipäivä

Rakennuksessa ollaan edettu siihen pisteeseen, että ainoa asia, mistä tietää viikonpäivän on SVV:n kuukausipalkkaisten iloinen "tuplaliksapäivä, tuplaliksapäivä" -hokema helatorstain kunniaksi. Muuten kaikki on niinkuin ennekin. Paikalliset lupaavat paljon ja antavat niin vähän. Käsite "venäläinen puolituntia" on tullut tutuksi.

Nämä kekkerithän siis alkavat sunnnuntaina, joten olisi mukavaa saada jo valmista aikaiseksi. Tänään töistä lähtiessämme ei tekniikkasähköä vielä ollut saleissa. Hallissa vahdettiin päivän aikana normaalista hallin sähköstä showsähköön, joka piti olla ilmoituksen mukaan käynnissä iltapäivän klo 13.00:sta eteenpäin. Juu, ei ollut.

Oma sähkömiehemme oli tänään ensimmäistä päivää töissä odottelemassa, josko paikallisten lupaamat asiat olisivat paikalla. Meillä on jostain ihmeen syystä (eipä tarvitse paljoa miettiä miksi) joka salissa UPS varmistamassa sähköä ja joka salin setti toimii ilman inputsähköä vähintään puoli tuntia. Setit myös testataan ilman inputsähköä.

Paikallisissa ripustuksissakin ollaan päästy parempaan suuntaan kun muutamia kriittisiä kohtia on käyty osoittamassa paikallisille työnjohtajille, jotka ovat kiitollisesti korjanneet tilanteita. Pidän silti toistaiseksi kypärää.

Sähköpuoli on kyllä täynnä mielenkiintoisia ratkaisuja. Mietin pitkään tälle kuvatekstiä, mutta kun en vain kuollaksenikaan voi ymmärtää mitä tällä on haettu, en oikein voi myöskään enempää kommentoida. 3 x 63A liittimeen on laitettu mikkipiuhan verran kaapelia. Näin vain Venäjällä.
                                                                                                                                                                            

Paikalliset ilmastointimiehet ovat kunnostautuneet ja hankkineet ripustaja-Pyrystä itselleen kaverin. Katosta voi välillä kuulla iloisen: "Voi v...n ilmastointi ******" -kommentin. Kuvassa herrojen nostosuoritus.

Suurin osa suomalaisista ilmastointimiehistä ei todennäköisesti tee työtään tämänkaltaisissa olosuhteissa.

Kuvassa on paikallinen erikoisuus, eli salikankaan rypytys. Kuvassa on ministerisali, jonka seinät ovat jalopuuosastoa ja yläosa käsin rypytettyä kangasta. Käsityön osuus on sellainen, ettei sitä Suomessa ikinä voisi tehdä näin.

Viimeisessä kuvassa valoryhmämme etenee säntillisessä jonossa kohti uusia haasteita.

Lasivilla

Lasivilla on päivän teema. Olen ymmärtänyt, että Suomessa sen käytöstä rakentamisessa ollaan luopumassa. Venäläiseen konferenssirakentamiseen se sen sijaan kuuluu olennaisena osana. Sitä nimittäin riittää.

Kuten aiemmissa kirjoituksissa olen kertonut, rakennetaan täällä salit kokonaan lattiasta kattoon ja seinät tarvitsevat eristysmateriaalia, joka täällä on lasivilla. Siihen pääsin tänään lähemmin tutustumaan kun paikallinen sankari oli rälläköinyt seinään läpiviennin kaapeleillemme. Valitettavasti hahmo oli samalla silpaissut pienen ja soman 16x4mm2 kaiutinsocapeximme poikki ja sen lisäksi tulkkitiimin bnc:n. Videomiesten kuidutkin näyttivät hieman käytetyiltä, joten ne vaihdettiin. Kaapelireitti luonnollisesti meni seinien välissä, joten jonkun piti ryömiä seinän väliin riustajan apumieheksi. Emme suosittele kokemuspohjaisesti ilman suojavaatetusta ja hengistyssuojainta. Edelleen nimittäin kutiaa.

Muuten päivä eteni mukavan leppoisesti kehikoiden noustessa ja kaiuttimistakin on muutamassa salissa kuulunut ääni.

Hienoa on se, että ruokailu tapahtuu keikkapaikalla ja ruoka on erittäin hyvää. Ruokailusta selviää hienosti kun tekee kuten kaikki muutkin ja ottaa sitä mitä kuuluu ottaa. Empiiristen kokeilujen ystävämme koitti ottaa kolme salaattia ja sai koko linjaston täysin sekaisin ja neljä rouvaa päivittelemään tilannetta. Lopulta nälkäinen mies sai salaattinsa rouvien hymyjen säestämänä.

Kypäräpakollekin löytyi syy, kun taivas meinasi pudota niskaamme. Katot siis ovat paikallisen ripustusfirman työn tulos ja elämä on miellyttävämpää kun pitää kypärän päässä, eikä ajattele, mitä katon yläpuolella on.

 Tämä herrasmies on tehnyt A-tikkailla liikkumisesta taidetta. Hänellä on omat custom-tikkaan, joiden yläosa on pehmustettu messumatolla. Hienolla jalkatekniikalla hän kävelee tikkailla eteenpäin aina tarpeen vaatiessa seuraavaan paikkaan.

Tässä on kuva tenniskeskuksesta, jonka julkisivu herää pimeällä henkiin ja valtavaan välkkeeseen. Tarkoitus ei ilmeisesti niinkään ole luoda hyvännäköistä tilannetta vaan saada aikaan mahdollisimman paljon eriväristä välkettä.

Tenniskeskus tutuksi

Tänään pääsimme varsinaiselle keikkapaikalle ja työn touhuun. Mersun Vitot kuljettajineen hakivat meidät hotellilta ihmettelemään paikallista rakentamista sen monissa muodoissaan. Keikka siis tapahtuu Kazanin tenniskeskuksessa, joka on muutaman vuoden ikäinen moderni rakennus. Saleja tenniskeskukseen sisään rakennetaan seitsemän kappaletta, minkä lisäksi keskuksen ulkopuolelle telttoihin kaksi. Ja siis tosiaan rakennetaan. Paikalliset rakentavat halleihin kokonaan uudet huoneet seinineen ja kattoineen. Muutama kuvaesimerkki lienee paikallaan:

 Tällainen näky meitä odotti salissa kaksi aamulla kun saavuimme paikalle. Pientä laittoa siis vielä. Kuvassa näkyy hyvin, kuinka salia rakennetaan.

 Tässä toista salia, jossa sisäkatto vasta rakentuu.

 Salien päällä on emotrussi, josta ripustuspisteemme tulevat saliin inverttinä sisään. Helppoa ja näppärää ja ripustaja Pyrykin kuulemma pysyy hyvässä kunnossa.

Vähitellen salit tämänkin päivän aikana muuttuivat valmiimmiksi paikallisten ahkeroidessa.
















Viimeiset rekat saatiin myös tänään tyhjiksi. Ongelmana oli taas perinteisesti se, että oikeastaan ei ole mitään paikkaa mihin ne voisi purkaa, sillä keskus on täynnä rakentajia ja rakennustavaraa. Ja virallisesti tenniskentän kenttämateriaalin päällä ei saa työntää caseja, ettei pinta mene huonoon kuntoon. Tämä tosin tuntuu koskevan meitä, muttei paikallisia.

Oma työkalulaatikkonikin löytyi rekasta ja avattuani sen huomasin, että joku onnellinen oli varastanut kaikki teippini sieltä. Ja niitä oli jonkin verran. Tämä voi olla joku nopea kaveri keikkapaikalla, joka on tunnin aikana sen ehtinyt tehdä tai vaihtoehtoisesti näppärä tullimies. Teippejä ei voi Ata carnet tullilistoihin laittaa, koska ne ovat kulutustavaraa ja näin ollen niitä ei virallisesti ole olemassa. No, ostin rautakaupasta ketjua ja järeän lukon. Maassa maan tavalla.

Työturvallisuus on täällä huomionarvoinen asia. Kypäräpakko on ehdoton ja siitä muistuttavia lappuja on joka ovessa. Siihen nähden on mielenkiintoista, että hommia saa tehdä seuraavilla tavoilla:

 Kuvassa keskellä esiintyvällä herralla on jalassaan niin sanotut intialaiset turvakengät.

 Tässä kuvassa on näppärä kahdesta 3 x 16A liittimestä yhteen 3 x 32A liittimeen adapteri. Tai voi sitä käyttää vaihtoehtoisesti myös 3 x 16A uros - uros adapterina.

Myös A-tikkailla tehdään näyttäviä suorituksia lähes Suomen työturvallisuuskortin mukaisesti.
















Tässä vain muutamia esimerkkejä. Näitä varmasti lisää seuraavina päivinä. Huomenna saatamme saada jo ensimmäisistä kaiuttimista äänen. Tai no. Ainoa pysyvä asia on muutos.

Tänään koitti ääniryhmänkin matkapäivä. Ripustus- ja valoryhmä on suurilta osin ollut Kazanissa jo puolitoista viikkoa valmistelemassa Russki Standard Platinum tyyppistä rakennelmaa tuloamme varten. Tai siis lähes koko ääniryhmän. Liskihän on siis vielä jokusen päivän viimeistelemässä rusketustaan Balilla ennen Venäjän lämpöön siirtymistä.

Ennakkotunnelmat ovat hyvät. Tärkein keikkaan liittyvä asia, eli ruokailu päivän aikana on kuulemma kunnossa. Hotellikin on hyvä. Huonejakoperusteena toimii se, että Johtajilla on oma huone. Oman huoneen saa myös, jos on miksannut vähintään kahta Venäjän presidenttiä. Toimiva homma.

Lentokentillä Venäjällä mennään länsimaita mukaellen. Koneesta siirrytään terminaaliin, josta noudetaan laukut. Tosin epäilimme paikallisen kaavoitusarkkitehdin piirustelleen hieman herkistyneessä mielentilassa lentokenttätonttia, sillä bussi ajoi meidät koneelta pitkälle kentän ulkopuolelle, josta kuitenkin löytyi terminaalirakennus.

Terminaalirakennuksesta löytyi myös matkatavarahihna, josta täytyi ottaa kuva.
Kyseinen hihna siis pyörii tässä ympyrää ja huoneen toisessa nurkassa iloiset nuoret miehet lastaavat tavaraovesta siihen laukkuja. Ymmärrän toki, että tämänkokoisessa huoneessa olisi ollut hankalaa vain laittaa laukut lattialle. Ja hihnahan on hieno järjestelmä.


Kyseessä on kuitenkin suur-Helsingin kokoisen kaupungin kenttä.

No niin. Tänä vuonna on taas otettu haaste vastaan ja lähdetty Venäjän ihmeelliseen maahan työhommiin. Aiemmista vuosista poiketen nyt emme käy vain Pietarissa vaan työtehtävät aloitetaan Kazanin hienosta kaupungista APEC kokouksen merkeissä. Rekkoihin on lastattu valtava määrä kaikkea tarpeellista. Esimerkiksi itse otin vain välttämättömät 125kg työkaluja ja mittasetin mukaan. Niiden lisäksi kuusi rekallista kaikkea muuta pientä kokoustarviketta on toistaiseksi rahdattu Kazanin 1,2 miljoonan asukkaan kaupunkiin.

SVV:llä rekkojen pakkaus suunnitellaan hienolla ohjelmalla, josta ohessa kuva:

Tämä siis vaatii sen, että kaikki laatikot on mitattu pyörineen ja ohjelmalle on kerrottu missä asennossa laatikko saa olla. Nopeammin homma toimii perinteisellä metodilla, varsinkin kun ääniosaston caset on jo useamman vuoden ajan tilattu vain rekkakokoisina.

Muutkin osastot ovat nykyään havahtuneet asian mielekkyyteen. Kaikki suomalaiset casefirmat eivät silti ole ymmärtäneet, että 120cm ei ole sama asia kuin 127 cm. Tämä on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia. Lopulta kaikki kuitenkin saatiin kyytiin.